Kirsi Valastin inspiroima kirjastotäti!

Kirsi Valastin Naisen juoksukirjan inspiroimana, olen suunnitellut tulevaa kestävyysharjoitteluani. Aion 2 vuoden kuluttua olla paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. Olen ostanut itselleni juoksupäiväkirjan, tehnyt tavoitteet, kaivanut esille pölyyntyneen askelmittarin sekä sykemittarini käyttöohjeet. Karhut odottavat eteisen matolla ja vanhat verkkarit on kaivettu esille. Olen intoa täynnä! Kiitos pukille inspiroivasta lahjasta, tästä voi todella seurata jotain hyvää.

Nyt odotan – kevättä. Mieheni patistaa minua matolle juoksemaan, kun ei kestä enää jupinoitani loskasta ja liukkaasta kelistä. Itse ajattelin odotellessani lukea Dostojevskin tuotantoa uudelleen. Olen suuri Dostojevski-fani. Pelurit on mieletön sukellus ihmismielen intohimoihin ja addiktioihin. Jos tulevan kevään ja kesän aikana saan hommattua itselleni kunnon juoksuaddiktion, voin huoletta juosta koko ensi talven. Vanhan ruhtinaan rakkaus taas on erinomainen kuvaus piittaamattomuudesta ja oman edun tavoittelusta. Voisin päähenkilöitä mukaellen sukeltaa täysin omaan itseeni ja laiminlyödä perheeni juoksemalla.

Jospa Karamazovia lukiessa kevätkin saapuisi!

Read Full Post »

Nainen tavaratalon ostojuhlissa

Kerron teille tarinan. Tämä tarina on tosi ja se tapahtui eilen.

Työpäivän jälkeen päätin mennä jouluostoksille. Minulla oli kova nälkä ja ajattelin että ostokset eivät suju jos on paha olla. En ole koskaan aikaisemmin käynyt Stockmannin tavaratalon kuudennen kerroksen ravintolassa. Nyt päätin mennä sinne. Tunnelma oli jollain tapaa 80-lukulainen, ruotsinlaivamainen. Porukkaa oli paljon, pöytiä ja kolisevia tuoleja, hälisevää puhetta. Huomasin että naiset ottivat katkarapuleipiä tarjottimilleen. Niin tein minäkin. Istuuduin tyhjään pöytään. Viereisessä pöydässä nainen puhui ääneen.
Siinä ei näinä päivinä ole mitään kummallista. Ennen yksin ääneenpuhujaa katsottiin oudoksuen, mutta nykyään se on varsin tavallista, onhan meillä jos jonkinlaiset langattomat mikrofonit ja nappikuulokkeet. Odotin näkeväni piuhan naisen korvan tuntumassa. Mutta ei. Hän puhui ääneen ei kenellekään. Aloin kuunnella tarkemmin. Nainen puhui meille.

Muistaako kukaan enää Navratilovaa? Entä Björn Borgia? Muistaako kukaan Michael Jacksonia? Muistatteko Navratilovan? (jne kiihtyen toistuvasti) Nyt ollaan lamassa. Tarvitaan innovointia. (puhe häipyy yleiseen hälinään, nainen siemaisee kokistaan) Innovoiman tuloksena ( … ) ihmislihaa myydään argentiinalaisena pihvilihana.

Nainen on lopettanut puheensa. Hän laittaa takin tarmokkaasti päälleen ja poistuu. Siisti, keski-ikäinen nainen.

Tästä tuli mieleen toinen kertomus. Dostojevskin novelli Poika Kristuksen joulujuhlissa kannattaa ottaa osaksi joulutraditiota. Lukekaa vaikka ääneen joulurauhan julistamisen jälkeen. Siinä kerrotaan pietarilaisesta katupojasta, joka ulkopuolisena katselee joulun lämpöä ja herkkuja. Novelli löytyy kokoelmasta Valkeat yöt.

Read Full Post »