Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘yhteisöllisyys’

Tänään on erään kaverini nimipäivä. Sen kunniaksi päätin laatia ristikon. Sen ratkaisemiseksi tarvitaan muutakin kuin tietoa, siis riimittelemään, rustaamaan ja rimssuilemaan! Vastaa alla näkyviin numeroituihin vihjeisiin. Oikeiden vastausten ensimmäisistä kirjaimista muodostuu sana, jota olet aina tarvinnut.
1. Kyseessä on ajankohtaa ilmaiseva sana, liittyy vahvasti taitoon elää nyt-hetkessä, katsoa ulos ikkunasta. Kun huomaat tämä ajankohtaisen ”kasvihuoneilmiön”, ole varovainen, ettei se täytä sisätiloja ja kotiasi ennen kuin lämpimämmillä ilmoilla ”vihreät tulokkaat” siirtyvät ulos ja puutarhoihin.
2. Keksi synonyymi sanalle päällystakki (eli kuuluisalle venäläiselle klassikolle!). Lisävihjeeksi: 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun sijoittuva kuvitteellinen salapoliisihahmo, joka asui osoitteessa Baker Street 221 tai Upper Baker Street, teki siitä kuuluisan.
3. Täydennä lause metaforaksi, niin että se pitää sisällään erityisen yleisessä, siis sen, että jotakin tapahtuu välttämättä kahden ihmisen välillä, vaikka ohitsemme usein kävelee vain kuka tahansa: Nimeni on _______________.
4. Jatka lausetta: Olen kotoisin sieltä missä on sohva ja ____________.
Tämä on perinteinen suomalainen herkkuleivonnainen, niitä on korva-, ompelu, rusina-, laskiais-, pikku-, voisilmä-, tai toisin päin –pitko. Siitä kutsutaan myös vehnäseksi ja nisuksi.
5. Täydennä lause sopivalla sanalla: Minusta tulee _________ naislaskuvarjohyppääjä. Kyseessä on adjektiivi, essiivi-muodossaan.
6. Täydennä lause sopivalla sanalla: _____________ on houkutteleva kuin puistonpenkki väentungoksessa. Kyseessä on eräs kertomisen muoto.
7. Lue nämä lyhyet tunnelmalliset rivit. Millä värillä täydentäisit puuttuvan sanan? Paidassani oli ______________ raitoja/ kulkivat rannan viivan mukaan/ otit helmasta merta ja aaltoja.
8. Tämä on muuten sitten kirjailijan etunimi. Ilman häntä ei olisi Ronjaa, Birkiä, Peppiä, Mioa, Eemeliä, Veljeni Leijonamieltä, Katto-Kassista, Melukylän eikä Saariston lapsia. Huh, ketä meitä siis oikeastaan jäisi jäljelle?
9. Tässä erilaisia liikkumiseen liittyviä kuvauksia:
Puutkin _______________ pelosta, niin pimeää oli.
Alamäki ____________ menoa.
Mummo ___________ torille.
Meren aallot ____________ silmissäni.
Täydennä lauseet sopivilla verbeillä, ne kaikki alkavat samalla alkukirjaimella (avainsanan muodostaaksesi tarvitset vain yhden tällaisen kirjaimen).
10. Kyseessä on vanha sana, joka on merkinnyt päivänsavua eli pölyhiukkasten poudalla aiheuttamaa siniharmaata ilman sameutta. Sanassa on kolme vokaalia ja yksi konsonantti.
11. Täydennä lause sopivalla sanalla: ________________ ratsastaa herasilmällä hevolla, laukkipäällä lampaalla.
12. Tämä on vanha venäläinen klassikko ja myös ruumiinosa!
13. Missä kirjassa kerrottiin saaresta, jossa kaikki elävät onnellisina ja tasa-arvoisina? Sana muodostuu kreikan kielen kahdesta sanasta, jotka suoraan suomeksi käännettyinä ovat ”ei” ja ”paikka”.
14. Täydennä lause sopivalla sanalla: Olen ihan ___________.
Kyseessä on soitin, mutta myös adjektiivi.
 
Mainokset

Read Full Post »

Keskustelupalstat, chatit ym. ovat osa nettiyhteisöllisyyttä, mutta onko tarjolla muunlaista yhteisöllisyyttä sellaisille, jotka eivät halua osallistua sinne tänne rönsyileviin verkkokeskusteluihin? Jotain johon voi ottaa osaa ilman reaaliaikaisuuden pakkoa? Kenties omilla sanoillaan ja kuvillaan?

Kyllä, itseasiassa paljonkin. Yksi mahdollisuus kokea verkkoyhteisöllisyyttä on osallistuminen erilaisten haasteblogien toimintaan. Niissä ideana on jokaviikkoinen (tai harvemmin) annettu haaste, johon osallistujat vastavat omissa blogeissaan. Eri haasteblogeissa innostetaan esimerkiksi kirjoittamaan runoja, tarinoita tai pakinoita, valokuvaamaan kissoja tai vaihtuvia aiheita, askartelemaan ja taiteilemaan.

Haasteblogia pyörittävät henkilöt keräävät usein linkkilistoja osallistujien jättämien kommenttien perusteella ja linkkien kautta muut osallistujat löytävät tiensä toisten töiden pariin. Kynnys osallistua näyttää olevan mukavan matalalla ja osallistujat vaikuttavat innostuneilta ja kannustavilta. Tämä on hauskaa verkkoyhteisöllisyyttä, jossa osallistujien ikäjakauma lienee laaja.

Olen koonnut tähän pienen listan löytämistäni yhteisöllisistä blogeista. Sinne vain pyörimään ja osallistumaan! Oma blogi on kaikissa osallistumisen edellytys, joten oma blogi pystyyn vain.

Olisi muuten kiinnostavaa lukea onko kukaan blogiani lukevista osallistunut haasteblogien toimintaan ja millaisia kokemuksia niistä on saanut. Lisään mielelläni listaan puuttuvia blogeja.

 

Sitten asiaan:

 

INSPIROIDU – suomalainen skräppäyshaasteblogi
Kissakuvahaaste – vaihtuvia näkökulmia kissavalokuviin
Kollaasimania – kollaasiaskartelua, uusi haaste viikottain
Luova lauantai – halutaan innostaa ihmisiä kuvataiteen pariin; blogi on ollut tauolla mutta kommenttien perusteella näyttää siltä, että toiminta jatkuu uuden vetäjän suojissa
Omituisten ompelijoiden kerho – Tekeleet- ja Dotee Doll -osiot
Pakinaperjantai – kirjoita pakina viikoittain vaihtuvasta aiheesta
Runotorstai – joka viikko annetaan sana-, teksti- tai kuvahaaste, jonka pohjalta osallistujat kirjoittavat runon; haastemäärän perusteella haasteblogien äiti
Tarinamaanantai – joka toinen maanantai uusi tarinan aihe
Valokuvatorstai – Runotorstain rinnakkaisblogi eli samaan haasteeseen vastataan valokuvin; Blogistanian ehkä suosituin haasteblogi ja Runotorstain rinnalla ilmeisesti sitten haasteblogien isä.

Read Full Post »

Kävin viime kuussa Mediapäivillä kuulemassa brittiläis-amerikkalaisen Andrew Keenen esitelmää. Keen on se yhtöisöllisten internet-palveluiden ja web 2.0:n ankara kriitikko. Bestseller-teoksessaan The Cult of the Amateur hän väittää, että internetin keskustelufoorumit, wikipediat ja blogit täyttävät tajuntamme epäluotettavasta, amatöörien tuottamasta saastasta. Hän on huolissaan luotettavan median ja itse asiassa koko kulttuurimme tulevaisuudesta. Olemme hänen mukaansa matkalla kohti katastrofia, koska meidän on kohta mahdotonta erottaa totta ja kuvitelmaa.

Olen Keenen kanssa monesta asiasta samaa mieltä. Varsinkin siitä, että kulttuurillisten muistijälkien ja perinteiden katoaminen on totta vie vaarallista. Tällä on tuhoisat seuraukset niin kaunokirjallisuudelle kuin kaikelle muullekin sivistykselle. Mutta olen monessa suhteessa myös eri mieltä. En todellakaan luottaisi sokeasti ns. laatumediaan. Valtaapitävien ajattelumaailmaa mielistelevillä lehtitaloilla ja mediakonserneilla on ollut pallo hukassa jo pitkän aikaa. Niistä ei tänä päivänä löydy tippaakaan luovaa ajattelua, saati sitten kulttuurihistorian tuntemusta.

 

Saanen vielä tarkentaa asiaa kaunokirjallisuuden näkökulmasta:

On kyllä totta, että nykyisenkaltainen käsitys yksilöllisestä kaunokirjallisen teoksen tekijästä eli kirjailijasta on sangen tuore. Ennen kirjapainotaidon keksimistä kaunokirjallisuus kehittyi pitkälti tiimityön ja keskustelun kautta. Jälkipolville on tästä ajasta jäänyt vain suodatettua, suullisen perinteen kuljettamaa tietoa tai sitten yksittäisiä käsikirjoituksia. Tähän asiaan liittyy myös kaikkien tuntema ”homeerinen kysymys” eli ratkaisematon kysymys Homeroksen identiteetistä: oliko hän todellinen, historiallinen henkilö vai useasta runonlaulajasta koostuvan ryhmän nimi.  Vasta myöhemmin kun kaunokirjallisuudesta tuli kauppatavaraa, syntyi myös teoksen ja  tekijänoikeuden käsitteet. Teoksen kannessa oleva tekijän nimi kertoi kuka puhuu ja kenen näkökulmasta asioita tarkastellaan.

Keskustelufoorumien ja hyperteksti-kirjallisuuden myötä olemme siis tavallaan palanneet keskiaikaa edeltäneeseen tilanteeseen. Tässä ei sinällään ole mitään vikaa, mutta on surullista että internetiin tuottamastamme tekstimassasta lähes kaikki tulee unohtumaan nopeasti ja lopullisesti. Samoin käy myös netissä käytävälle kirjallisuuskeskustelulle. Muistijälkiä keskusteluista ei jää ja vaivumme historiattomuuteen, jossa on olennaista vain nykyhetki. Kaikki jäljelle jäävät historialliset dokumentit aikamme rikkaasta ja moniarvoisesta ajatusmaailmasta tulevat löytymään vain Helsingin Sanomien kaltaisista yhden totuuden monoliiteistä.

Toivon tietenkin, että kaunokirjallisuutta ruodittaisiin jatkossa sivistyneesti myös valtamediassa. Tällä hetkellä näin ei ole. Raflaavammat aiheet – silikonirinnat, tekstiviestit ja jääkiekkoilijat – menevät aina ohi. Tähän on puututtava, sillä maailma alkaa muistuttaa päivä päivältä yhä enemmän parikymppisen IT-nörtin fantasiamaailmaa. He ovat juuri niitä ”älypäitä”, jotka vaahtoavat yhtöisöllisyydestä ja parviälystä uusina innovaatioina!

Elämme siis monella tapaa ristiriitaisessa ja hämmentävässä ajassa…

Read Full Post »