Tämän päivän Hesarissa kyseltiin tunnetuilta kulttuuri-ihmisiltä, mikä oli heidän paras juhlaviikkokokemuksensa. Korjaamon Stage-festivaali sai myönteisiä arvioita ja teatteritapahtuma kuului myös omiin suosikkeihini. Yhtenä iltana odottelin siellä teknisten ongelmien vuoksi viivästynyttä Dmitri Krymovin Cow-esityksen alkua puolitoista tuntia, mutta tästä pitkästä odottelusta tulikin hauska happening. Olin loppujen lopuksi tyytyväinen, että vaihdoin edellisen illan lippuni juuri tälle esityskerralle. Törmäsin tuttaviin ja tutustuin myös uusiin ihmisiin. Siinä odotellessa muodostui mukava yhteishenki. Venäläinen aikakäsityskö lienee tarttunut yleisöön, mutta kovinkaan monen en kuullut vaativan lippurahojaan takaisin? Järjestäjien piikkiin nautitut viinilasilliset eivät huonontaneet tilannetta.
Stage-festivaalin järjestäjät näyttävät myös ymmärtävän, että yleisö kaipaa mahdollisuuksia jatkokeskusteluihin. Pikainen poistuminen esityksen jälkeen jättää usein hieman haikean olon. Käytäntö voisi entisestään yleistyä meillä, muillekin kuin vipeille tarjoiltuna.
Minulla on taipumuksia ajautua illanvietoissani ennakkosuunnitelmista poikkeaviin tilanteisiin, olen kai sillä tavalla helposti innostuva ja uteliaskin. Hyvät bileet eivät mielestäni yleensä pääty liian myöhään. Runokuu-festivaalin historialliselta kävelykierrokselta Kalliosta minut houkuteltiin esiintyjien ja järjestäjien mukaan jatkokierrokselle, joka päättyi Kustannusosakeyhtiö Siltalan avajaisbileisiin. Tai oikeastaan niiden tiivistunnelmaisille jatkoille kadun toiselle puolelle. Tarjoutui samalla mahdollisuus arvuutella kirjallisen syksymme kuuminta kysymystä: kuka on kustantamon esikoiskirjailija Pauli Kohelo, tuntematon ristijärveläinen metsuri? Salanimi ja nimiväännös Paulo Coelhosta kaiketi on kyseessä, kuten yleisesti on arvuuteltu. Teoksen nimi ”Ohessa tilinumeroni” viittaisi siihen, että kirjoittajalla on huumorintajua, juuri sellaista kuivahkoa, joka on erityisessä suojeluksessani. Tai ehkä kirjoittajalta ovat vain kerta kaikkiaan päreet palaneet erinäisten kirjallisten ilmiöiden edessä. Sen verran voin paljastaa, että silmiini sattui vain yksi kirjailija, joka ei tänä vuonna julkaise mitään omalla nimellään. En ole ensimmäinen arvuuttelemaan, että Kari Hotakaisen suunnalta voisi olla jotakin tulossa.
Kävin myös maamme suurimman kirjakauppaketjun myymälässä, tästä oudosta kokemuksesta enemmän seuraavassa postauksessani.
Kuortin blogi 