En valinnut edelliseen kirjoitukseen muistosanoja Paavo Haavikolle sattumanvaraisesti. Rauta-ajan Väinön lähtösanat tuntuivat oikeilta, ne koskettivat minua eniten etsiessäni sopivaa lainausta In Memoriam -tekstiin. Haavikkohan oli omanlaisensa Väinämöinen, sanamaagikko, jonka painavanlyyriset lauseet paljastavat sisältönsä samaan aikaan kristallinkirkkaasti ja hämärtäen. Ja maailmaa ja unta hän sivuaa tuotannossaan usein.
Haavikon sanamaagius näyttäytyy minulle selvimmin Rauta-ajassa ja sen pohjalta laajennetussa Kullervon tarinassa. Rauta-ajan aluksi kirjailija kehottaa lukijaa unohtamaan Kalevalan, sen sankarit ja teoksen esiinnostamat kuvat: ”Unohda! Tässä he ovat. Sanan mahti! Me, jotka olemme kertoneet eli kuviksi kuvitelleet nämä asiat eli sankarit, olemme nöyriä. Meitä ylpeämpiä ei ole.”* Unohdus, joka tukeutuu perinteeseen, luovuus, joka samaan aikaan tekee nöyräksi ja ylpeäksi, tietoiseksi omasta taidostaan ja kaiken unenomaisuudesta – tällaisena koen yhden puolen Haavikon kirjailijuudesta. Ehkä se ei ole oikea käsitys, ainakin se on kapea ja monet kirjailijan tuotannon tavoittamat puolet sivuuttava. Mutta se on se puoli, jota olen hänen tuotannossaan ihaillut.
Eniten minuun on kuitenkin vaikuttanut kirjailijan sanan mahti, kyky sanoa tutuilla sanoilla uudesti, pyörittää lauseita, tehdä solmuja ja yhdellä vetäisyllä avata ne. Rauta-aikaa voi lukea uudestaan ja uudestaan ja kerta kerralta löytää uutta, lukea tutut lauseet uudella tavalla, toisesta näkökulmasta. Yhden näkökulman tarjoaa Kalle Holmbergin suurohjaus, joka tavoittaa olennaisen Haavikon tekstistä ja visualisoi Rauta-ajan maailman vahvalla tavalla.
Toisen näkökulman tarjoaa suomalaisesta mytologiasta ammentava progressiivista metallirokkia soittava Amorphis, jonka 2006 julkaistun levyn Eclipse tekstit perustuvat Kullervon tarinaan. Haavikon tekstien taipumisesta metallimusiikkiin voi lukea enemmän Helsingin Sanomien haastattelusta, jossa kirjailija ja Amorphiksen laulaja Tomi Joutsen paljastavat omat näkemyksensä Kullervon hahmosta. Ohessa painava ja lyyrinen tulkinta Kullervon sanoista Anselmi Hollon käännökseen perustuen (”- – On sanoissa senkaltainen mahti eli lumous ja voima – – Sinä et tiedä unesta vielä mitään sen takia että uni on talo joka on rakennettu rakastavaisille. – – / There’s so much power or magic in words – – You don’t know anything yet, about sleep, because sleep is a house built for lovers. – -”)**: House of Sleep.
Paavo Haavikon tekstien soveltuminen näin saumattomasti metallimusiikin lyriikaksi paljastaa kirjailijan sanojen ja samalla myös kansanperinteen ajattomuuden: kansanrunouden palasista noussut tarina on saanut kirjailijan käsittelyssä modernin tulkinnan, joka puolestaan uusien nuorten tekijöiden käsissä taipuu jälleen uuteen muotoon.
* Rauta-aika, Otava 1982: 5.
** Kullervon tarina – Kullervo’s Story. Art House 1989: 84-85. Käännös englanniksi Anselmi Hollo.
Kuortin blogi 