Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for joulukuu 2008

Sparks: Thank God It’s Not Christmas (1974, Island Records)

What do I hear, what do I hear?
Chit-chat, and clinking glass
Cheap talk, a lady’s laugh
After hour

What do I see, what do I see?
Some sunken hideaway
Where people go to play
After hour

There I’ll spend the night
Meeting fancy thins
At bistros and old haunts
Trying very hard to sin

Then it is day end in a way
The pattern’s much the same
In-spots, a matinee
Every day

Blend with the crowd, blend with the loud
Hypnotic ebb and flow
Until the day goes slowly
Into night
See the same old crowd
At bistros and old haunts
’Til the lights grow dim,
The not-so-subtle hint to be gone

Chorus:
Thank God it’s not Christmas
When there is only you
And nothing else to do
Thank God it’s not Christmas
Where there’s just you to do
The rest is closed to public view

Caroling kids, caroling kids
A trifle premature, in tones so rich and pure and crystaline
Call for the day, the popular day
It’s fast approaching now
But will the mood allow
One dissent

If this were the Seine
We’d be very suave
But it’s just the rain
Washing down the boulevard

(Chorus)

Popular days, the popular ways
Are for the chosen few
Not meant for me and you
Obviously

Popular nights, poplar rites
Great things to say and do
Aren’t said or done by you
Obviously

If this were Seine
We’d be very suave
But it’s just the rain
Washing down the boulevard

Advertisement

Read Full Post »

Olin kokonaisen viikon joululomalla. En tuijottanut sen aikana minuuttiakaan tietokoneen ruutuun. Elämänlaatuni parani huomattavasti tuon viikon aikana. Suosittelen kaikille näytön sulkemista! Ajan voi käyttää huomattavasti paremmin ja kehittävämmin vaikkapa lukemalla kirjoja.

Kirjoissakin on tosin omat ongelmansa. Nykyään törmään nimittäin enää aniharvoin mieleenpainuviin romaaneihin. Usein jään miettimään, että miksi tämäkin kirja on pitänyt julkaista? Onko maailma yhtään parempi paikka kirjailijan valitsemien merkkijonojen jälkeen vai onko jälleen vain haaskattu humisevan aarniometsän puita?

En ole erityisen innokas jouluihminen. Jouluaattoa edeltävä aika on jännittävää ja parhaimmillaan maagista, mutta läpi-imellettyjen laulujen ja ruokien keskellä kaipaan happamuutta ja kovuutta. Sellaista löysin tänä jouluna Michel Houllebecqin romaaneista, jotka lukaisin joulunpyhien aikana. Runkkareista ja seksiaddikteista kertovat romaanit ovat terävintä nykypäivän kuvausta, mitä olen koskaan lukenut. Joku vielä väittää, että romaani on kuollut laji. Pah!

Palaan tähän aiheeseen vielä tämän viikon aikana.  Nyt takaisin töihin…

Read Full Post »

Me Naiset lehti mainostaa viimeistä numeroaan Umayya Abu-Hannaa siteeraten ”Äitiys on minun maratonini”.  Lehdessä on juttu Umayyan pikku perheestä. Kauan kaivattu tytär on adoptoitu Etelä-Afrikasta.

Maratonia mitenkään väheksymättä sanon että kyllä äitiys kovemmalle ottaa. Ja sitten Umayalle tiedoksi: nyt olet juossut vasta kaksi kilometriä sitä äitiyden maratonia. Kovimmalle ottaa kolmenkympin jälkeen. Kaikki ohjeet mitä olet saanut, kaikki viisaat sanat unohtuvat kun teini pyrkii sinun rakkaudestasi eroon. Ja maaliin pääsystä ei ole takeita vaikkei keskeyttääkään voi …

Toisaalta ymmärrän mitä Umayya Abu-Hanna tarkoittaa. Lastenkodista tulleen ei ihan vauvan luotsaaminen perheeseen ja Suomeen vie takuulla maitohapoille.

Maraton on suosittu metafora eli kielikuva. Kielikuvien tarkoitus on ilmaista jotain sellaista mitä muuten on vaikea luonnehtia. Kielikuvien avulla luodaan myös uutta. Mutta metaforissa on vaaransa. Nytkin aloin purkaa oman kokemukseni pohjalta sanaa maraton. Sopiiko se äitiyden vertaamiseen? Kertooko se olennaisen äitiydestä? jne

Runokielessä on paljon metaforia. Onkin yllättävän hauskaa lähteä runojen sana-arvoitusten purkamiseen. Laitanpa tähän  Harri Nordellin runon. Hän ei vain ole kielikuvien mestari, hän myös luo uusia sanoja kun vanhat eivät riitä.

Kesäyö on sameankeltainen
Kivi matalassa vedessä
Nukut rikotussa linnunkuorivaatteessa
Sanaliekki äänettömyydessä

(Kokoelmasta Valkoinen kirja)

En ole ihan varma miten tätä luetaan.  Onko toinen säe aina edellisen kuva? Eli sameankeltainen kesäyö on kuin kivi matalassa vedessä? Ainakin ymmärrän hyvin tuon kesäyön tunnelman jos tunne on sama kuin se miltä kivi matalassa vedessä näyttää.

Read Full Post »

Kerron teille tarinan. Tämä tarina on tosi ja se tapahtui eilen.

Työpäivän jälkeen päätin mennä jouluostoksille. Minulla oli kova nälkä ja ajattelin että ostokset eivät suju jos on paha olla. En ole koskaan aikaisemmin käynyt Stockmannin tavaratalon kuudennen kerroksen ravintolassa. Nyt päätin mennä sinne. Tunnelma oli jollain tapaa 80-lukulainen, ruotsinlaivamainen. Porukkaa oli paljon, pöytiä ja kolisevia tuoleja, hälisevää puhetta. Huomasin että naiset ottivat katkarapuleipiä tarjottimilleen. Niin tein minäkin. Istuuduin tyhjään pöytään. Viereisessä pöydässä nainen puhui ääneen.
Siinä ei näinä päivinä ole mitään kummallista. Ennen yksin ääneenpuhujaa katsottiin oudoksuen, mutta nykyään se on varsin tavallista, onhan meillä jos jonkinlaiset langattomat mikrofonit ja nappikuulokkeet. Odotin näkeväni piuhan naisen korvan tuntumassa. Mutta ei. Hän puhui ääneen ei kenellekään. Aloin kuunnella tarkemmin. Nainen puhui meille.

Muistaako kukaan enää Navratilovaa? Entä Björn Borgia? Muistaako kukaan Michael Jacksonia? Muistatteko Navratilovan? (jne kiihtyen toistuvasti) Nyt ollaan lamassa. Tarvitaan innovointia. (puhe häipyy yleiseen hälinään, nainen siemaisee kokistaan) Innovoiman tuloksena ( … ) ihmislihaa myydään argentiinalaisena pihvilihana.

Nainen on lopettanut puheensa. Hän laittaa takin tarmokkaasti päälleen ja poistuu. Siisti, keski-ikäinen nainen.

Tästä tuli mieleen toinen kertomus. Dostojevskin novelli Poika Kristuksen joulujuhlissa kannattaa ottaa osaksi joulutraditiota. Lukekaa vaikka ääneen joulurauhan julistamisen jälkeen. Siinä kerrotaan pietarilaisesta katupojasta, joka ulkopuolisena katselee joulun lämpöä ja herkkuja. Novelli löytyy kokoelmasta Valkeat yöt.

Read Full Post »

Rakkauskertomukset jatkuvat

Kirjasto on ehkä hyväksi koettu deittailupaikka, mutta suuret tunteet löytyvät ja kuumimmat silmäykset luodaan joukkoliikennevälineissä.
Jos on ilmaisjakelulehden tekstiviestipalstaan uskomista. Ja minähän uskon.
Bussikuskien ja matkustajien välillä kipinöi rakkaus! Aamulla anivarhain tummahiuksinen tyttö on pelastanut päivän kauneudellaan. Nimimerkki Kiitos toivoo puolestaan että ihastunut bussikuski kertoisi reittinsä jotta ”löytäisimme mekin sen oikean.”

Lempparini tänään oli kuitenkin

Bussinkuljettajana olen todennut, että jotkut likinäköiset naiset häpeävät voimakkaita miinuslinssisiä rillejään, koska eivät uskalla katsoa kuljettajaa.    (Miksi?)

Arjen suuria tarinoita. Ajattelin antaa joululahjaksi sisarelleni Carol Shieldsin novellikokoelman Tavallisia ihmeitä. Arkielämää nekin.

Read Full Post »

Päivän novelli

Lupasin palata kirjastonhoitajiin ja seksiin Reijo Mäen myötä. Nyt en saa käsiini sitä kirjaa mitä etsin. Muistaakseni se oli Satakieli lauloi yöllä. Olen lukenut niin monta Vares-dekkaria … muistini saattaa pettää. Keep on searching…

Erotiikka-teeman sijaan tarjoan rakkausnovellin. Kuinka ollakaan se löytyi jälleen Metro-lehden tekstiviestipalstalta:

Huomio sinä roteva nuori mies, joka kahlitsit katseeni Laajasalon Alepan tuulikaapissa tiistaina noin kello 17:35. Sinulla oli päälläsi tuulipuku ja neon-vihreä vyölaukku. En saa sinua pois mielestäni, toivottavasti tunnet samoin.

Kerttu 63

Petri Tamminen on minimalistisen tyylin mestari. Tässä sinulle haastaja Petri!

Read Full Post »

Kolmosella pyörii Tukka auki -sarja. Viimejaksossa kirjaston miespomo osottautui transuksi. Kirjastosetä olikin täti. Sen innoittamana olen pohtinut seksi & kirjastonhoitaja yhdistelmää. Mikä siinä niin kutkuttaa? Himokkaat kirjastonhoitajat? Puutteessa olevat? Kirjallisuudesta perverssit halunsa haalineet hissukat…

Palaan aiheeseen. Lisää tulossa. Pysykää kanavalla. Reijo Mäelle oli yhdessä dekkarissa näkemys tästä aiheesta. Kunhan vain löytäisin sen.

Read Full Post »

Olen muuten nähnyt Ahtisaaren luonnossa. Ensimmäinen kerta oli 90-luvun alussa kun kisattiin presidentin paikasta. Menin Porthaniaan kuuntelemaan ehdokas Ahtisaarta. Tilaisuuden alku oli hämmentävä. Kun Mara astui sisään niin koko sali nousi ylös. Nousi siis ylös! Vaikka kyseessä oli vain ehdokas joka oli tullut paikalle vaalipuhetta pitämään. Joillakin on vain tuollaista karismaa. Toinen kerta osui Turun saaristoon. Oli lämmin kesäpäivä, meri kimmelsi. Ja siinä hän istui syöden savusilakkaa.

Barack Obaman karisma säteilee TV-ruudun läpi niin että miltei pomppaan kotisohvalla ylös. Voin kuvitella että livenä Obama viestittää jotain samaa kuin IFLAn eli kirjastoalan laajimman yhteistyöorganisaation varapresidentti Ellen Tise.
Siinä on ihminen joka säteilee viisautta ja luottamusta.

Ainoa kirja mitä olen viime aikoina innostunut lukemaan on Alan Weismanin Maailma ilman meitä. Weisman kuvailee kiehtovan armottomalla tavalla mitä tapahtuu lähtömme jälkeen.
Voisiko juttu mennä kuitenkin toisin? Onko Weismanin visio vääjäämätön?

On meillä oljenkortemme. Luojan kiitos että meillä on Mara, Barack ja Ellen!

Read Full Post »

Ilon kaivuussa

Nyt on sopiva hetki kaivaa esille Neuvostolyriikkaa. Kuunnelkaapas tätä Aleksandr Blokin Venäjää:

Venäjä, kurja Venäjäni,
sateesta harmaat töllisi
ja tuulten laulut, kyyneleesi –
ne ovat ensilempeni.

Mahtipontinen runous auttaa kun ahdistaa. Tuo pätkä löytyy muuten neuvostolyriikkaa ykkösestä.

Jollain oudolla tavalla puolestaan hymyilytti Metro-lehden tekstiviestipalstan tämän päivän närkästys:

”Ei Imatralla ole rahapula, kun kesällä viikon aikana puhalletaan torvesta 80 000 euroa taivaan tuuliin.”

Aika runollinen kuva taivaan tuulineen ja torvisoittoineen. Tuli ihan kesäinen olo.

Read Full Post »

No niin. Viikonvaihteen kulttuuripläjäys on sitten nähty ja koettu.
Pete Parkkonen putosi Idols-finaalista. Eilen illalla yhdentoista kieppeillä pauhasin ja sadattelin. Käsittämätöntä, ne keski-ikäiset tantat pudotti Peten! Tytär itki kalpein kasvoin.

Lauantai meni turhia kiihtymättä. Tietenkin olen linnanjuhlafriikki. Yksikään puku ei mene silmieni ohi, yksikään ele ei jää huomaamatta. Periaatteessa siis, käytännössä kuohujuoma saa osan huomiostani, osan vie suunsoitto.

Tämän vuoden juhlien ykkösele irtosi Ilkka Kanervalta. Huomasitteko kuinka hän pienellä kädenliikkeellä komensi naisystäväänsä kuin koiraa: ssseuraa!

Vaatteista. Parhaat mekot oli taiteilija Elina Brotheruksella ja Tieto-Finlandian voittaneella Marjo Nurmisella. Sivistys lisää makua, ainakin paikoitellen…

Juhlien jatkoksi katsottiin teinien kanssa Tuntematon sotilas. Ajattelin että ehkä kylllästyvät mustavalkoiseen kuvaan ja hieman puuroiseen puheeseen. Mutta ei, täydestä meni.

Vaikuttava lukukokemus osui tähän aamuun. Luin junassa Metron tekstiviesti-palstaa.
Mitäs sanotte tästä Heitän pellolle muut – nimimerkin tunnustuksesta:

Sinä olit minun enkeli.
Joskus siipien havinan kuulin,
kun kotiin tulit luokseni.
Koti sinulla sydämessäni aina,
jos tarvitset.

Read Full Post »

Older Posts »