Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘musiikki’

Kovasti kiusallista

Tämä on oikeasti kiusallista. Euroviisujenhan pitäisi olla mukava kolmen illan juttu, jolloin naureskellaan käsittämättömille lauluille, jotka muka edustavat osallistujamaiden parhainta pop/rock/mitä lie/iskelmä (onko muualla kuin Suomessa iskelmiä?) -genrejä sekä ihmetellään onko joku ihan oikeasti maksanut jollekin vaatesuunnittelijalle tai koreografille montakin rahaa oudoista vaatteista ja vielä oudommista koreografioista. Siis kunnon viihdepläjäys, johon hetken aikaa voi suhtautua iloisen kiihkeästi ja jonka laulut sitten voi unohtaa liki vuodeksi ennen kuin Suomen karsinnat taas alkavat. (Paitsi silloin kun Suomi voittaa, silloinhan laulu muuttuu osaksi suomalaista mielenmaisemaa ja korvamusiikkia.)

 

Siis noinhan sen pitäisi keskivertofanilla mennä. Mutta nyt ei mene ja tämä on kiusallista.

 

Alexander Rybak nimittäin laulaa minulle joka yö. Tai ei nyt sentään minulle, mutta hänen Fairytale-laulunsa on ollut koko tämän viikon unieni soundtrack. Siis tämänvuotinen Norjan voittobiisi, jos joku ei satu tietämään. Ja sitten tänään hyllyttäessäni romaaneja aloin hyräillä Bosnia-Hertsegovinan Bistra Vodaa. Siis sitä laulua, jossa heilutettiin punaista lippua ja esiintyjät asettuivat jonkin etäisesti tutun sosialistista realismia edustavan patsaan näköiskuvaksi  – vai oliko Ranskan vallankumousta kuvaava taulu, en saa päähäni mikä. Sen kertosäettä minä kuitenkin laulan ja vissiin ensi yönä Alexander taas laulattaa unieni henkilöitä.

 

Kiusallista, viisut pitäisi unohtaa saman tien, mitättömiksihän niitä aina moititaan. Kiusallista siksikin, etten edes osaa laulaa ja on aika noloa, kun kesken viisukertsin hyräilyn joku rykäisee selän takana ja vinoa hymyä pidätellen sanoo ”Anteeksi että häiritsen, mutta…”

Mainokset

Read Full Post »

Trä!

Maaliskuussa mainitsin J. K. Inhasta ja hänen maisemakuvistaan. Tämä muistui mieleen kun ryin kahvitauolla kahvia henkitorvestani pois.

Helsingin sanomissa oli talous-osiossa juttu otsikolla ”Ikean avohakkuut repivät Kalevalan metsät”. Hiukan kylmäsi.

Samaan syssyyn voin tunnustaa, että olen pyöritellyt yhtä levyä soittimessani jo viikon. Jossain välissä jouduin pistämään kuulokkeet päähän kun muilta asujilta meinasi mennä hermot.  

Trä

Sanna Kurki-Suonion ääni saa minut aina hyvälle tuulelle. Ja perinteiset sanoitukset ovat uskomattoman hienoja.

Read Full Post »

Erilaista joulua

Kun yritin kahlata auraamatonta tietä bussipysäkille sunnuntaisen myräkän jälkeen, niin aloin miettimään että tässähän on kohta joulu ihan oikeasti tulossa. Tosin se selkeästi yrittää saapua joka vuosi hiukan nopeammin. Poskihampaat vaan narskuvat kun näkee kauppakeskuksen mainokset metron kyljessä: ”Ostosrauhaa.”

Siinä taitaa pastorin saarna olla ihan paikallaan.

Ja lehdet ovat täynnä taantumajoulu-otsikoita. Vaikka lumi narskuu jalan alla niin päällimmäisenä taitaa mielessä pyöriä aurauskaluston määrä kuin talven taianomaisuus.
Siitä muistui mieleeni eräs tuttava, joka lahjoitti minulle taannoin joululauluja.

Synkät, mutta silti jokseenkin ratkiriemukkaat laulut ovat maustaneet jouluamme siitä lähtien. Sian leuka -laulun sanoitukset saavat tragikoomisuudessaan ja hienosti esitettynä jopa isovanhemmat virnistelemään jouluglögillä, jälkikasvusta nyt puhumattakaan.

 Tuttavani vain sanoi, että ehkä suurin joulustressin aihe minkä hän voi kuvitella on pyrkiminen hampaat irvessä jouluidylliin. Televisiosta tunkee lahjamainosta ja onnellista perhettä kuusen ympärillä. Mutta kun herää todellisuuteen, joka onkin ruuhkassa seisomista tai rahanpuutetta tai kenties päätyy viettämään joulunsa yksin, niin kuva jonka on saanut mieleensä haihtuu ilmaan jättäen jälkeensä vain suuren pettymyksen.
Sen takia hän haluaa aina pitää mielessään, että juhlalla on monta puolta.

Mielestäni ajatus on hieno. On tärkeää yrittää pitää kiinni siitä mikä on tärkeää, eikä ajatella näkymättömiä odotuksia ylisuoriutumisesta. 

Suomessa perinteisesti ennen joulunviettoon liittyi nuuttipukit, jotka kulkivat pilke silmäkulmassa kylillä.
 
Tästä innostuneena ja odotellessani sukkieni hidasta kuivumista, ajattelin tarkastella vielä pari poikkeavaa joululevyä.

Viikatteen Vuoden synkin juhla sisältää bändin omia sanoituksia, mutta myös perinteisiä joululauluja duurissa.

Suomalaisen blackmetalbändi Ajattaran cover taas Hei, tonttu ukot hyppikää– laulusta ei ehkä sovi kaikille korville mutta alleviivaa hyvin laulun sanat. (Kiitoksia taas nuorisolle vihjeestä.)

”Hei tonttu-ukot hyppikkää nyt on rimeu raikkahin aika! Hetken kestää elämä, ja sekin synkkä ja ikävä.”

 

Jos rääyntä käy korviin, niin pehmeämmän version tarjoaa Raskaampaa joulua, jossa traditionaalilauluja esitetään särökitaran säestyksellä.

 

 

 

 

Mutta allekirjoittaneen ehdoton suosikki on kyllä The Poguesin A Fairytale of New York. Siinä on särmää ja kuitenkin aitoa välittämistä.
Vähän niinkuin joulussakin pitäisi olla.

Read Full Post »