Kuka oikeastaan päättää siitä, mitä Suomessa luetaan? Portinvartijoita on monia, mutta minua ainakin kiinnostaisi tietää, mikä konklaavi päättää siitä, mitä maamme suurin kirjakauppaketju valikoimiinsa ottaa. Jonkinlainen konseptiajattelu näyttää olevan vallalla, koska kaikki ketjun myymälät ovat alkaneet muistuttaa toisiaan. Ja myyjiäkin taidetaan nyt ajaa läpi jonkinlaisesta yhdenmukaisuusmyllystä. Olen pannut merkille, että myymälöissä ei enää saakaan vapaasti vaellella vaan ”klousausta” tehdään aktiivisesti – ja kas kummaa!- aina lähes samanlaisin sanavalinnoin. Ymmärrän, että kirjakauppatoiminta on businesta eikä minulla ole mitään asiakaspalveluakaan vastaan, epäilen vain, että liiallinen asiakkaan ahdistelu kääntyy itseään vastaan. Kirjakauppoihin kun monet tulevat etsimään jotakin, jonka olemassaolosta eivät vielä tiedäkään.
Kassaltakaan ei enää pääse pois ilman lisämyynnin yritystä. Yritin viimeksi ostaa lahjaksi Jyrki Siukosen mainiota kirjaa Mies palavassa hatussa, mutta sitä ei liikkeestä löytynyt. Korvaukseksi minulle kaupattiin perunanpesuhanskoja – ja olisi kassapöydällä ollut suklaatakin tarjolla lohdutukseksi. Hanskat ovat olleet tämän kesän hittiuote ja kuulemma ihan toimivatkin, mutta luontoni ei antanut periksi ostaa niitä kirjakaupasta.
Mitähän tapahtuu, jos kirjakaupat vielä keksivät tarttua tuoreeseen ideaan, jonka mukaan myymälöillä olisi potentiaalista vetovoimaa myös sinkkujen treffipaikkoina? Ideaahan voisi kehitellä tyylikkäästikin, mutta entäpä jos kaikki eivät enää kehtaa käydä kirjakaupoissa?
Ville Valo on muuten Kerrang-lehden haastattelussa ilmoittanut, että aikoo ryhtyä etsimään suurta rakkautta kirjastoista. Parasta mainosta saa aina pyytämättä. Onkohan ollut vilskettä Munkkiniemen kirjastolla?
Kuortin blogi 