Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for kesäkuu 2008

Miksiköhän aikuiset eivät lue enemmän lastenkirjoja omaksi ilokseen ja hyödykseen? Joskus lastenkirjallisuus vie suoraan tunnetilojen ytimeen saarnaamatta ja teoretisoimatta. Ratkaisut voivat välillä olla yksinkertaistettuja, mutta silti ne antavat ajattelemisen aihetta.
 

                 

Pohdin tätä asiaa lukiessani helppolukuisen Tähtilukija-sarjan teosta Kotona myrskyää:
                Eilen vanhempieni makuuhuoneessa
                oli lumivyöry.
                Tänä aamuna olohuoneessa
                oli maanjäristys.
                Tänä iltana kuulostaa siltä,
                että keittiössä on tulivuorenpurkaus.
                Isä ja äiti aiheuttavat ne kaikki
                huutamalla, riitelemällä ja kiistelemällä.
                Sanat sinkoilevat ympäriinsä kuin ukkonen
                kuin tuli, kuin kivivyöry.

Saara kuuntelee pikkuveljensä Lassen kanssa oven takana, miten perhe murenee. Häntä eivät lohduta koulutoveri Jennin sanat, että kaikki vanhemmat riitelevät välillä mitä omituisimmista asioista. Saara pelkää, että vanhemmat eroavat eikä hän väärässä olekaan.

Saara reagoi avioeron uhkaan käpertymällä ahdistukseensa. Hän itkeskelee, koulunumerot laskevat ja hän osaa vain äristä rinnakkaisluokan Tomille. Kun isä lopulta muuttaa pois, kysyy Saara äidiltään eikö ikuista rakkautta olekaan:

              – Kyllä, sanoo äiti, – kyllä, Saara-kulta, jotkut
               rakkaudet kestävät ikuisesti. Minä rakastan sinua
               ja Lassea kovasti, ja se kestää ikuisesti!
               Isä rakastaa teitä kovasti, ja se kestää
               myös ikuisesti.
               Ja minä toivon, että myöhemmin sinä löydät
               jonkun, jota voit rakastaa ikuisesti.

Ranskalaisen Jo Hoestlandtin kirjoittama ja Serge Blochin isonenäisesti kuvittama teos tavoittaa hyvin Saaran ja Lassen pelon ja ahdistuksen ja tässä juuri onkin kirjan suuri arvo. Vanhempien riitojen ja eron vaikutuksia lapsiin on varmasti tutkittu runsaasti, mutta kyllä pieni, alle 50-sivuinen lastenkirjakin kertoo asiasta paljon. Kun lukee, miten Saara ja Lasse käpertyvät keittiön oven taakse kuuntelemaan vanhempiensa riitaa tai miten onnistuneen koko perheen pyöräretken jälkeen Saara makaa jäykkänä sängyssään ja miettii voiko onni kestää, ollaan aika lailla lasten tunteiden ytimessä. Ja siinä on erinomainen syy lukea tämä teos. Kirjan loppu on onneksi lohdullinen: vanhemmat rakastavat erosta huolimatta lapsiaan, isää tavataan viikottain eivätkä maanjäristykset, lumivyöryt ja tulivuorenpurkaukset enää riehu kotona.

Mainokset

Read Full Post »

Kesälukemista

Omaa kesälomaansa odotteleva kirjastonhoitaja on viime päivinä kurkistellut kiinnostuneena asiakkaiden kasvavia lainakirjapinoja ja kuunnellut kateellisena, miten asiakkaat aikovat kesälomansa aluksi kellahtaa riippukeinuun paksun romaanin seurassa. Kaikenlaista kiinnostavaa – dekkareita, hömppää, klassikoita, muistelmia ja tiiliskiviromaaneja – onkin kätkeytynyt asiakkaiden kesäkirjakasseihin, toivottavasti jokunen runokirjakin.

Kirjastonhoitajakin valmistautuu kesälomaan täyttämällä oman kirjakassinsa. Tänä vuonna kassista löytyy A. S. Byattin Riivaus, Michael Gruberin Kangastusten kirja, Jane Greenin Kirjaflirttiä, Rick Riordanin Salamavaras, Marjaana Kurton Eksyneitten valtakunta sekä Joann Sfarin Rabbin katti –sarjakuvat. Jos näillä ei pärjää, lisätäydennystä haetaan kesäkirjastosta tai matkan varrelle osuneista antikvariaateista… 

Read Full Post »

”Paula avasi Rikhardinkadun kirjaston oven. – – – Palvelutiskiltä Paula tilasi luettavakseen Västa Nylandin numerot viime marraskuulta ja joulukuulta. Aloitan vaikka niistä, hän ajatteli. Hetken odottelun jälkeen ystävällinen virkailija toi lehdet lukusaliin. Tämä on tietysti neulan etsintää siitä tunnetusta heinäsuovasta, Paula tunnusti itselleen tarttuessaan ensimmäiseen lehteen. – – – Paula vei lehdet palvelutiskille. Hän ei voinut olla kertomatta, miten hyvää palvelua oli saanut ja että oli löytänyt sen mitä etsi. Virkailijat hymyilivät tyytyväisinä, ja niin hymyili Paulakin.” (Anja Gustafsson, Antiikkilipasto, s. 89-90.)

Hienoa, olette päässeet romaanihenkilöiksi! Antiikkilipasto on muuten kelpo kesädekkari.

Read Full Post »

Kirjastolaiset lukevat, paljon ja etenkin kirjoja. Tämä on yleinen olettamus ja pitkällisen kirjastourani suoman kokemuksen perusteella pidän käsitystä aika oikeana. Useimmat ovat harrastaneet lukemista niin kauan kuin muistavat. Kirjaston asiakkaistakin suurin osa lukee, eiväthän kaikki sähköpostinsa perässä kirjastoon rynni. Kaiken tämän lukemisen keskellä ei tule ajatelleeksi ja vielä vähemmän ymmärtäneeksi minkälaista on löytää kirjallisuus aikuisena.
 

        

 

Alan Bennettin ensimmäinen suomennos Epätavallinen lukija (Basam Books 2008) paljastaa kuinka radikaalia ja jopa elämää mullistavaa lukemisen löytäminen voi olla. Eräänä keskiviikkona Englannin kuningatar törmää linnansa keittiön ulko-oven viereen parkkeerattuun Westminsterin kaupungin kirjastoautoon. Kuningattaren koirat räksyttävät pihalla ja niinpä kuningatar kiipeää bussiin pahoittelemaan asiaa. Kohteliaisuussyistä hän lainaa yhden kirjan (Ivy Compton-Burnettin teoksen), vaikkei lainkaan välitä kirjallisuudesta tai lukemisesta ylipäätään. Velvollisuudentuntoisesti ja tylsistyen hän lukee kirjan läpi, palauttaa sen sattumankauppaa itse, lainaa jälleen kohteliaisuuttaan uuden kirjan – ja niin kuningatar tulee hankkineeksi sangen sopimattoman harrastuksen.

Lukemisharrastus mullistaa kuningattaren elämän, hän alkaa nähdä monet asiat uudella tavalla. Samalla joutuvat hovin elämä ja aikataulut sekasortoon. Lukemisen hyödyllisyyttä eivät tunnusta yksityissihteeri, pääministeri, tallimestarit eivätkä palvelijat. Perhe tosin on tyytyväinen, kirjoihin uppoutuva kuningatar ei näet enää ehdi kiinnittää heidän toimiinsa liikaa huomiota.

Bennett kuvaa pienessä, vain 116-sivuisessa romaanissaan humoristisesti ja samalla hyvin viisaasti millaista on, kun älykäs ja omasta erityisasemastaan tietoinen kuningatar löytää kirjallisuuden syvyyden ja merkityksen. Samalla kirjailija tulee kuvanneeksi kuninkaallisten jäykkää ja tarkoin aikataulutettua näytelmänomaista elämää, mikä on kiinnostavaa tasavaltaiselle(kin) lukijalle. (Ehkäpä Epätodennäköistä lukijaa voisikin harkita kummitytölle joululahjaksi?)

Epätavallinen lukija on mainio opus kirjallisuuden ystäville samoin kuin kirjallisuutta merkityksettömänä pitäville. Omia käsityksiään lukemisen tärkeydestä ja sen  kehittävyydestä voi vertailla esimerkiksi kuningattaren oivallukseen hänen tartuttuaan uudestaan Compton-Burnettin tylsän romaanin, josta toinen lukukerta paljastaakin uusia tasoja:”— lukeminen oli kaiken muun ohella lihas ja vieläpä lihas, jota hän oli ilmeisesti kyennyt kehittämään” (s. 95).

Read Full Post »

Huomasin juuri että Naomi Klein saapuu Helsinkiin! Olisihan tuo pitänyt muistaa, olihan muistaakseni viimeviikon NYT-liittessä pieni juttu siitä kuin Kleinille annettiin War on Terror-lautapeli.

Ilmeisesti pelissä taistellaan vapaan maailman puolesta, kaikkea pyörittää öljy ja peliliikkeitä määrää pahan akselin pyöritys. Ajatuksia herättävää, vähintäänkin. Varmasti pesee Monopolin.

En ole vielä ehtinyt saamaan omaa kirjaani varausjonosta, joten pitää varmastikin kirmata Metsätalolle huomenna kuuntelemaan mitä kirjailijalla on kerrottavana. En suostu muodostaamaan mielipidettäni pelkkien arvioiden perusteella, joita niitäkin on hyvin erilaisia. Ehkä hyvä niin, moni hyvä kirja aiheuttaa suuria tunteita ja mielipiteet jakautuvat kahtia.

Katsokaa vaikka Helsingin Sanomien arkistosta kaivettua Tuntemattoman sotilaan arvostelua vuodelta 1954.

Read Full Post »

Kesä ja puistokirjat

Kevät tulee ja aurinko paistaa pölyisten ikkunalasien läpi. Siitä tietää, että kesä on alkanut kun ikkunanpesijät saapuvat hinkkaamaan kaikki kirjaston ikkunat, meno muutenkin rauhoittuu ja asiakkaat katselevat pöydiltä kevyttä kesälukemista. Sitten he pujahtavat tuoreen dekkarinsa kanssa ulos ovesta -takaisin aurinkoon.

Minä katselen kaihoisasti perään.

Käykö teille muuten koskaan niin, että katselette laiskasti kirjahyllyänne ja saatte sellaisen ’Ooh, minulla on tämäkin kirja’ -elämyksen? Minä sain tänään. Kirjaraukkani ovat laiminlyötyjä omassa hyllyssään. Kirjastossa töissä oleminen on vähän kuin karkkikaupassa olisi. Kaikkea hyvää silmiinkantamattomiin ja kaikkea tekee mieli maistaa. Taisiis, lukea. Sen takia oma kirjastoni on ehtinyt pölyttyä kevään mittaan.

Tänään silmäni osuivat kuitenkin Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimoon. Kirja on ehdoton suosikkini puistolukemiseen. Sitä ei voi jättää kesken uudellakaan lukukerralla ja kirjan rakenne kiehtoo vieläkin. Alkuperäisteoksen kieli saa varpaankynnet menemään rullalle -hyvällä tavalla. Ja esiintyyhän siinä ah niin seksikäs kirjastonhoitaja.

Tähän tosin pitää lisätä, että kirja ei ole muodoltaan pelkkää niinsanottua viihdekirjallisuutta. Tosin siihenkin mikä on ja ei ole ’viihdekirjallisuutta’ minulla olisi hiukan sanottavaa.

Saa jäädä seuraavaan kertaan. Kesädekkarit odottavat muovittajaansa.

Read Full Post »

Jälkikuplintaa

Terveiset ylioppilasjuhlista. Kummityttöni on nuori nainen joka tekee mitä lystää . Laudatur-rivistöä ei ollut tarjolla, laudaturit oli kirjoitettuna tytön silmiin ja tarmokkaaseen olemukseen.

Boolin kirvoittamana alkoi ylioppilaan isä jossain vaiheessa valittaa kun tytär ei ole saanut lahjaksi yhtään kirjaa. Oli kuulemma kuppia ja viinitelinettä ja sitten sitä kahisevaa. Katseli suuntaani sillä silmällä että sinäkin kirjastonhoitaja siinä, missä nyt on kirjat! Näpäytin etten osta kirjoja hyllyyn pölyttymään. No siitäkö sitten alkoi marina että tietenkin teidän lapset lukee ja tämä meidän ei koskaan ole ollut mikään lukija jne. Voi kun ne tietäisivät kuinka vähän lasten ja nuorten lukumäärät merkitsee. Tärkeintä ei ole määrä vaan intensiteetti.

Sitten kaiveltiin esille ala-asteen aine otsikkona ”Musiikkielämys”. Kummityttöni kertoi konserttimatkasta kuvaten kapellimestarin pukeutumista, soittajien hiusmalleja ja nautittuja eväitä. Opettaja oli kommentoinut hengentuotetta toteamalla että aine on kirjoitettu otsikon vierestä kun musiikkielämystä ei oltu kuvattu ollenkaan …

Näin se on nähtävä sitten. Boolissa oli muuten liikaa votkaa.

Read Full Post »