Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘tietokirjallisuus’

Onnea Marjo Tieto-Finlandia-palkinnosta sinne kauas Mauritiukselle! Haluaisitko olla nyt mieluummin marraskuisessa Helsingissä kuin Intian valtameren auringon alla?

 

”Tiedon tyttäret. Oppineita naisia antiikista valistukseen” horjuttaa suurmieskulttia ja tähtää valokeilan ihmisjoukkoon, joka on historian saatossa joutunut seisomaan tieteen salien ulkopuolella. Marjo T. Nurminen haluaa olla arjen filosofi, kirjoittaa uudelleen käsitystämme perinteestä ja nostaa esiin valtasuhteita, jotka ovat vaikuttaneet käsitykseemme historiasta. Tosin Nurminenkaan ei voi sille mitään, että Tiedon tyttäret on suurelta osin eliitin historiaa: lukutaitoiset ovat aina olleet enemmän tai vähemmän etuoikeutettuja, ovat he sitten naisia tai miehiä. Kirjassa on paljon kiinnostavia anekdootteja, esim. hymnejä kirjoittaneesta sumerilaisesta papittaresta Enheduannasta, joka on ensimmäinen historian nimeltä tuntema kirjailija ja runoilija. Tai naisfilosofi Aspasiasta, jonka kirjoituksia lukiessa kreikkalaiset joutuivat kysymään itseltään, osaako nainenkin ajatella.

 

No niin, nyt kun vielä löytyisi se Aristoteleen komedia! Toisaalta onneksi Umberto jo kuvasi sitä aika monipuolisesti…

 

tiedon-tyttaret

Read Full Post »

Elokuun sateissa maalla luin Esko Valtaojan Ihmeitä, kävelyretkiä kaikkeuteen tietokirjaa. Se oli yllättävän hyvä lukukokemus, koska kirja ei ollut niin tieteellinen, että minun olisi pitänyt käydä tähtitieteen peruskurssi yliopistossa ymmärtääkseni mistä kirjoitettiin. Itse asiassa kirja käsitteli suurimmaksi osaksi ihan muita aiheita. Välistä tuntui kuin olisi lukenut romaania sillä tekstiin oli laitettu rutkasti omakohtaista kokemusta ja huumoria. Saa huipputähtitieteilijä vähän narsistikin olla, on ihan syytä. Sitä paitsi ennen tätä kirjaa avaruus oli minulle täysin musta aukko, joka sai ammottaa ihan rauhassa.

valtaoja22
Pidän kirjaa hyvänä hakuteoksena. Voin ottaa sen tarpeen tullen hyllystä ja briljeerata MHC-komplekseilla, mekaanisella turkkilaisella, kertoa ihmisen evoluutiosta, kirjoitetun kielen ja kielitieteen synnystä, peilineuroneista, pimeästä energiasta, multiversumeista ja ymmärrän, että matematiikka on ainoa todellisuuden kieli. Kirja on kirjoitettu sen verran kansanomaisesti, ettei missään kohtaa tule mieleen oma sivistymättömyys vaikka Valtaojan monipuolisuus aiheuttaakin ”pienen vihreän tunteen”. Valtaoja kertoo myös peloistaan, mitä taide hänelle ja hänen teoriamaailmassaan merkitsee, rakastamistaan kirjoista, kävelyharrastuksestaan ja matkoistaan. Absoluuttiseksi totuudentorveksikaan Valtaoja ei julistaudu ”mistä tulemme, minne menemme, kukaan ei sitä tiedä”. Jumalaakaan hän ei kiellä. Syksyn alussa televisiossa näytetty Valtaojan keskusteluohjelma fiksuine vieraineen tuli liian myöhään, en jaksanut kerta kaikkiaan valvoa. Sen verran katsoin ensimmäistä osaa, että näin puhujien nauttivan herkkuja ja isoja viinilasillisia. Suut kävivät ruoan tahtiin yhtä tiuhaan kuin puheen. Minusta se näytti vähän koomiselta ja vei terää.

Mutta kaikkein tärkeintä on että ihminen ruokkii päätänsä. Niin ajattelee Valtaoja ja sinnepäin kallistun minäkin. Maailmassa on paljon tietoa ja erilaisia kiinnostavia asioita. Jymähtäminen omaan pieneen universumiin rajoittaa elämää hurjasti. Toisaalta Valtaoja väittää, ettei onnellisuutta kannata jahdata. Se kun on vaan toisille ihmisille mahdoton olotila. Onnelliseksi voi syntyä, niin kuin onnettomaksikin, se on jo osaksi geeneissä. Mutta iloa voivat tuntea kaikki, vaikka vain hetken kerrallaan. Sekin on hyvä. Ilo on kaikkien saatavissa ja sitä kannattaa ihan aktiivisesti metsästää.

Tiesittekö muuten, että ihminen on läheisempää sukua salaatinkerälle kuin ripsieliöille? Hmmm…

(Valtaojan kosmologiaa käsittelevän kirjatrilogian kaksi ensimmäistä osaa ovat Tieto-Finlandialla palkittu Kotona maailmankaikkeudessa, 2002 ja Avoin tie, 2004. Nämä opukset sisältävät kuuleman mukaan vähän tuhdimpaa tietoainesta kuin yllä mainittu Ihmeitä-kirja. Pitänee ottaa selvää, kunhan tulee sopiva hetki.)

Read Full Post »

Tiesittekö muuten, 

että lihansyöjäeläinten kakkapökäleet ovat usein pitkulaisia ja epäsiistejä
että kasvinsyöjäeläimet ulostavat lähes koko ajan
että vampyyrilepakkojen kakka muistuttaa löysää hilloa
että kakan syöminen on loisille hyödyllistä
että on ammattimaisia kakansyöjiä
että eri sittiäislajeilla on omat suosikkikakkansa
että lihansyöjäeläimet saattavat mussuttaa kasvinsyöjäeläinten kakkaa
että koalaemot tarjoavat lapsilleen kakka-aterioita
että jättiläissaukoilla on perhekohtaisia vessoja
että on kakkaetsiviä
että kakan avulla voidaan tutkia monien eläinten elintapoja
että kakka saattaa olla maapallon hyödyllisin aine?

No en minäkään tiennyt. Mutta nyt tiedän – ja paljon muutakin – kun luin Nicola Daviesin mainion tietokirjan Kakka.

Koproliitti muuten on kivettynyttä ulostetta.

 

Read Full Post »