Ratikkamatkani takkuili eilen illalla töistä palatessa. Vasta aamun uutisista kävi selville, mistä oli kysymys – olin joutunut Töhryfestin jälkimaininkeihin. Vähän jo osasin ennakkoon aavistellakin syytä, sillä sattumalta myöhemmin metrossa matkustin samassa penkissä kahden paikalta poistuneen nuoren kanssa. Myöhempien uutisten valossa heidän välillään käyty keskustelu oli mielenkiintoinen. Graffiteja vastaan kohdistuvasta nollatoleranssista ei niinkään keskusteltu, enemmänkin nuorten toiminnan kaventamisesta ylipäätään.
Graffiti-taidetta parhaimmillaan
Kysymys siitä, ovatko graffitit taidetta, tuntuu asian ympärillä vellovan riidan melskeissä olevan melkein epäolennainen. En minäkään ole sitä mieltä, että kuka tahansa voisi vapaasti merkkailla julkista tai yksityistä omaisuutta – tai luontoa, kuten toisinaan näkee. Mutta jos eri näkemyksistä ei voida edes keskustella, ollaan aika oudoilla vesillä. En tunne asiaa kovin hyvin, mutta esimerkiksi toteuttamatta jäänyt ehdotus siitä, että osa Stop töhryille-kampanjan rahoituksesta olisi käytetty nuorten taideopetuksen tukemiseen, vaikuttaa ihan hyvältä. Jopa luvanvaraisina tehdyt työt on nyt Helsingissä maalattu piiloon.
Toisaalla kun tosiaan mennään ihan toisaalla. Esimerkiksi Lontoossa graffitien maalaajan Banksyn työt ovat nousseet jopa puolen miljoonan euron arvoisiksi. Ainakin kaksi niistä viime vuonna tuhottiin kaupungin työntekijöiden toimesta, vahingossa. Kun graffititaiteen arvo on noussut niin paljon, että seiniä ja muureja aletaan varastella, ollaan jo kehityksen toisessa ääripäässä. Helsingin pitäisi nyt saada tämä oma ongelmansa selvitettyä.
Kaikenlaisia uusia aktivismin ja kansalaistottelemattomuuden muotoja on alkanut nousta esiin. Ympäristön vehreyttäminen, guerilla gardening, tai ruuan kasvattaminen kaupungissa ovat esimerkkejä näistä. Istutusiskut on meillä otettu vastaan aika rauhallisin mielin vaikka kyllähän tietämättömyydellä voidaan niidenkin kautta aiheuttaa ongelmia ympäristölle.
Jostakin syystä tuli mieleeni Jean Gionon kirja Mies joka istutti puita. Piti ihan tarkistaa, mitä siinä kerrotaan miehestä, joka kasvattaa metsää siemeniä kylvämällä. ”Siementen sijaan yritän kylvää ideoita samalla sitkeydellä. Tulevaisuuden tavoitteenani on luoda liikkuva ja monialainen akatemia, joka keskittyy taiteen, ekologian ja ympäristön kysymyksiin”.
Kuortin blogi 