Kirjastolaiset lukevat, paljon ja etenkin kirjoja. Tämä on yleinen olettamus ja pitkällisen kirjastourani suoman kokemuksen perusteella pidän käsitystä aika oikeana. Useimmat ovat harrastaneet lukemista niin kauan kuin muistavat. Kirjaston asiakkaistakin suurin osa lukee, eiväthän kaikki sähköpostinsa perässä kirjastoon rynni. Kaiken tämän lukemisen keskellä ei tule ajatelleeksi ja vielä vähemmän ymmärtäneeksi minkälaista on löytää kirjallisuus aikuisena.
Alan Bennettin ensimmäinen suomennos Epätavallinen lukija (Basam Books 2008) paljastaa kuinka radikaalia ja jopa elämää mullistavaa lukemisen löytäminen voi olla. Eräänä keskiviikkona Englannin kuningatar törmää linnansa keittiön ulko-oven viereen parkkeerattuun Westminsterin kaupungin kirjastoautoon. Kuningattaren koirat räksyttävät pihalla ja niinpä kuningatar kiipeää bussiin pahoittelemaan asiaa. Kohteliaisuussyistä hän lainaa yhden kirjan (Ivy Compton-Burnettin teoksen), vaikkei lainkaan välitä kirjallisuudesta tai lukemisesta ylipäätään. Velvollisuudentuntoisesti ja tylsistyen hän lukee kirjan läpi, palauttaa sen sattumankauppaa itse, lainaa jälleen kohteliaisuuttaan uuden kirjan – ja niin kuningatar tulee hankkineeksi sangen sopimattoman harrastuksen.
Lukemisharrastus mullistaa kuningattaren elämän, hän alkaa nähdä monet asiat uudella tavalla. Samalla joutuvat hovin elämä ja aikataulut sekasortoon. Lukemisen hyödyllisyyttä eivät tunnusta yksityissihteeri, pääministeri, tallimestarit eivätkä palvelijat. Perhe tosin on tyytyväinen, kirjoihin uppoutuva kuningatar ei näet enää ehdi kiinnittää heidän toimiinsa liikaa huomiota.
Bennett kuvaa pienessä, vain 116-sivuisessa romaanissaan humoristisesti ja samalla hyvin viisaasti millaista on, kun älykäs ja omasta erityisasemastaan tietoinen kuningatar löytää kirjallisuuden syvyyden ja merkityksen. Samalla kirjailija tulee kuvanneeksi kuninkaallisten jäykkää ja tarkoin aikataulutettua näytelmänomaista elämää, mikä on kiinnostavaa tasavaltaiselle(kin) lukijalle. (Ehkäpä Epätodennäköistä lukijaa voisikin harkita kummitytölle joululahjaksi?)
Epätavallinen lukija on mainio opus kirjallisuuden ystäville samoin kuin kirjallisuutta merkityksettömänä pitäville. Omia käsityksiään lukemisen tärkeydestä ja sen kehittävyydestä voi vertailla esimerkiksi kuningattaren oivallukseen hänen tartuttuaan uudestaan Compton-Burnettin tylsän romaanin, josta toinen lukukerta paljastaakin uusia tasoja:”— lukeminen oli kaiken muun ohella lihas ja vieläpä lihas, jota hän oli ilmeisesti kyennyt kehittämään” (s. 95).
Kuortin blogi 