Oletteko huomanneet, että jotkin sanonnat, useimmiten anglismit, leviävät kieleemme kulkutautiepidemian tavoin? Aivan kuin joku jossakin kerran aivastaisi, minkä jälkeen puoli Suomea alkaa tolkuttaa samaa fraasia. ”Pitkässä juoksussa” oli taannoin ykkösinhokkini. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että korvissa soi kaiken aikaa: ”sanotaanko että, sanontaanko että…”. Vain harva voi tältä tartunnalta välttyä. Itsekin jokin aikaa sitten suorassa radiohaastattelussa aloitin lauseen noin. Lähdin studiosta aivan pökertyneenä, päässäni takoi vain yksi ajatus: ”sanoin ne sanat, sanoin ne sanat…”. Markkinoille pitäisi nopeasti saada rokote tätä vastaan.
Mainokset
