Marraskuu, kuukausista pahin tai ainakin synkin, on alkamassa toden teolla. Se, että on vähän alakuloa ilmassa, on ihan normaalia. Tuomas Enbusken luotsaaman tv-ohjelman Epäkorrektia! ensimmäisessä osassa syksyn alussa lääkärit Antti Heikkilää myöten kertoivat mielipiteitään masennuksesta ja sen hoidosta. Myös Kauko Röyhkältä kysyttiin, onko hän ollut masentunut. Kauko vastasi, että ei ole ollut, vaikka armeijasta ja siviilipalveluksesta kieltäytyessään hän joutui psykologin syyniin, joka ennusti hänelle tulevaisuuteen masennusta. Kauko kertoi välttyneensä masikselta lähtemällä pois paikoista ja tilanteista, jotka eivät hänelle sovi, kuten siviilipalvelus.” Onhan tuossa pointti. Jos negatiivisille asioille voi jotain tehdä, kannattaa ryhtyä toimeen.
Antti Heikkilä totesi, että pillereitä annetaan liian helposti ilman kunnon diagnoosia. Jos elämässä myllertää ja tapahtuu menetyksiä, ihmisen kuuluukin surra ja menettää joksikin aikaa dynaamisuutensa. Hän sanoi myös, että ihmisillä on nykyään liikaa aikaa murehtia työpaikan huonoa ilmapiiriä (ja kenties luodakin sitä), kun oikeasti työ ei ole fyysisesti niin raskasta kuin ennen vanhaan. Alakulo ei ole masennusta, mutta oikeaa masennusta kuuluu tietenkin hoitaa niin lääkkeillä kuin terapioillakin, jos vaan sattuu hoitoon pääsemään. Terveisiä vaan kunnallisvaaleissa onnistuneille.
Marrasalakuloon käytän itse mm. turvakirjallisuutta. Turvakirjaan tartun muutenkin silloin, kun on tylsä olo ja maailma murjoo. Minä pakenen ihan rehellisesti maailmoihin, joissa hyvä voittaa pahan, pulla tuoksuu ja ihmisiä onnistaa. Jos olisi varaa matkustaa Kanarialle, niin sitten menisin sinne alakuloa potemaan, mutta miettisin silloinkin tarkkaan mitä kirjallisuutta ottaisin mukaan. Jotain lämmintä.
No mitä ne minun turvakirjani sitten ovat? Menköön maine, mutta tässä tulee: Tove Janssonin elämäkerrat, erilaiset muistelmat ja Harry Potterit. Saatan myös etsiä kivoja lastenkirjoja. En kyllästy Tove Janssonin idylliseen lapsuuteen (vaikka ei hänenkään perheessään aina pulla tuoksunut), toisaalta hänen erillisyytensä ja monipuolisuutensa kiehtoo. Vilkkaat kulttuuriympyrät ihmisineen ja juhlineen sekä yksinäinen saari keskellä merta luovat kirjailijasta sopivasti ristiriitaisen hahmon.
Valitsen taatusti sellaiset muistelmat, joissa on vaikeuksista voittoon –teema. Viimeksi luin Audrey Hepburnista kertovan muistelmateoksen, eikä ollut ensimmäinen kerta sekään. Ja Harry Potterit sitten! Pottereissa hyvää on se, että niissä tapahtuu hengästyttävän nopeasti asioita – voin unohtaa omani. Tunnelma on maaginen, henkilögalleriasta löytyy jänniä tyyppejä, Tylypahkan ruokasalit ja makuukammiot loimottavat lämpimän takkatulen valossa ja Voldemort saa lopulta aina turpiin. En ole vielä läheskään lukenut Pottereita loppuun, joten marraskuu, tervetuloa! Mutta jos tulisi kuitenkin vähän lunta myös?!
Kuortin blogi 