Hiljaiseloa talvihorroksessa muttei Sanojen ajassa

Terveisiä talvihorroksesta, joka jatkuu ja jatkuu ja … Kovasti harmaata on ollut, töihin raahustettu puolinukuksissa, säikähdetty kirjaston kirkkaita valoja ja kotiin palattu suorinta tietä korkeintaan ruokakaupan kautta. Kerään voimia jouluryntäykseen, lahjat ovat hankkimatta, mutta ehkä ne voisi ostaa kaikki yhdestä kaupasta, eli kirjakaupasta, tai jospa tänä vuonna tukeutuisikin nettikirjakauppaan ja -antikvariaattiin? Vieläköhän ehtisi?

Horroksessa unohtui suklaakalenterin osto, mutta onneksi Sanojen ajasta löytyi Naiskalenteri, jonka kuvien ja tekstien parissa on tullut viihdyttyä tovi jos toinenkin suklaata kaipaamatta.  Aiemmin Sanojen ajassa on ollut jouluaiheisiin teksteihin keskittyneitä joulukalentereita, mutta tänä vuonna siis jotain erilaista. Ja mikä ilo: tämän kalenterin luukkuja voi raottaa etukäteen!

Sanojen aika ilahduttaa toisinkin. Finlandia-listaa taannoin lukiessani minulta loksahti suu auki. Se kirja, jolle olin ollut jo ennakkoon valmis myöntämään palkinnon – jos minulta joku olisi vaivautunut kysymään – ei ollut päässyt edes koko listalle. Sanojen ajan Varjo-Finlandia-listalta kirjan kuitenkin löysin. Arvaatkos mikä romaani on kyseessä?

Advertisement

Read Full Post »

Puhdistusta taas

Sofi Oksanen juhlii jälleen! Tällä kertaa hän pokkasi Runeberg-palkinnon.  En ole lukenut tuota juhlittua Puhdistusta, ainakaan vielä…  Yleensäkään en lue teoksia, jotka on jo käsitelty etukäteen mediassa puhki. Niistä on vaikea saada mitään omaperäistä  irti. Omaan lukukokemukseen suodattuvat kaikki Annasta, Punaisesta langasta, Hesarista, kirjallisuuslehdistä, uutisista ja lööpeistä toitotetut analyysit. Lopullinen lukuelämys olisi vain sillisalaatti kaikesta tästä.  Puhdistus onkin minun mielessäni jo käsitelty asia, johon ei kannata palata. Samalla tavoin kuin Tuntematon sotilas, Odysseus, Kadonnutta aikaa etsimässä tai Rikos ja rangaistus.

Varatkaapas ja lukekaapas kaikki Michel Houellebecqin viimeisin suomennettu romaani Halujen taistelukenttä.  Kirja on ilmestynyt vastikään, mutta HelMet-kirjastoissa on silti vapaita kappaleita hyllyssä. Löytyy bestsellerinä, mutta myös kuukauden lainoina. Houellebecqistä olen pitänyt kovin paljon lähiaikoina. Joululomallakin paneuduin hänen kyllästyneitten seksiaddiktien kansoittamaan maailmaansa. Halujen taistelukenttä on Houellebecqin esikoisteos, jossa on päähenkilönä hillitöntä palkkaa ansaitseva IT-nörtti ja hänen sisällyksetön maailmansa. Välinpitämättömyys, vieraus ja tunteiden kuolema ovat sopivia avainsanoja teoksen maailmaan. En ole lukenut teosta vielä, mutta koitan pitää kiirettä että ehdin lukea sen ennen kaiken latistavia arvosteluja.

Read Full Post »