Kevät tulee ja aurinko paistaa pölyisten ikkunalasien läpi. Siitä tietää, että kesä on alkanut kun ikkunanpesijät saapuvat hinkkaamaan kaikki kirjaston ikkunat, meno muutenkin rauhoittuu ja asiakkaat katselevat pöydiltä kevyttä kesälukemista. Sitten he pujahtavat tuoreen dekkarinsa kanssa ulos ovesta -takaisin aurinkoon.
Minä katselen kaihoisasti perään.
Käykö teille muuten koskaan niin, että katselette laiskasti kirjahyllyänne ja saatte sellaisen ’Ooh, minulla on tämäkin kirja’ -elämyksen? Minä sain tänään. Kirjaraukkani ovat laiminlyötyjä omassa hyllyssään. Kirjastossa töissä oleminen on vähän kuin karkkikaupassa olisi. Kaikkea hyvää silmiinkantamattomiin ja kaikkea tekee mieli maistaa. Taisiis, lukea. Sen takia oma kirjastoni on ehtinyt pölyttyä kevään mittaan.
Tänään silmäni osuivat kuitenkin Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimoon. Kirja on ehdoton suosikkini puistolukemiseen. Sitä ei voi jättää kesken uudellakaan lukukerralla ja kirjan rakenne kiehtoo vieläkin. Alkuperäisteoksen kieli saa varpaankynnet menemään rullalle -hyvällä tavalla. Ja esiintyyhän siinä ah niin seksikäs kirjastonhoitaja.
Tähän tosin pitää lisätä, että kirja ei ole muodoltaan pelkkää niinsanottua viihdekirjallisuutta. Tosin siihenkin mikä on ja ei ole ’viihdekirjallisuutta’ minulla olisi hiukan sanottavaa.
Saa jäädä seuraavaan kertaan. Kesädekkarit odottavat muovittajaansa.
Kuortin blogi 