Näin uudenvuodenaaton juhlimisen jälkeen yllätti outo kaihomieli. Kun uusi vuosikymmen pyörähti käyntiin, kääntyivät ajatukset väkisinkin pohtimaan mennyttä vuosikymmentä ja elämää. Ja myös vanhenemista. Vaikka seniorivuodet häämöttävätkin onneksi vielä jossakin hyvin etäällä tulevaisuudessa, niin tulipa silti tartuttua viikonloppuna vanhusten elämää käsittelevään romaaniin, Sisko Istanmäen toissavuonna ilmestyneeseen Yöntähteen. Romaanissa kahdeksankymppiset, entiset luokkatoverukset kohtaavat luokkakokouksessa ja päättävät muuttaa yhteen, vanhaan remontoituun koulutaloon, joka nimetään Rauhamäeksi. Rauhanomaista toverusten yhteiselo ei kuitenkaan ole, kaikkea muuta! Viiden voimakastahtoisen ja tapoihinsa pinttyneen vanhan ihmisen kommuunissa on vaikea välttää konflikteja. Istanmäki kuvaa lämpimällä huumorilla näiden viiden erilaisen ihmisen arkea. Vähitellen asuintoverusten välille viriää luottamus ja he avautuvat toisilleen myös rankoistakin elämänkokemuksista. Teos valottaa kiinnostavalla tavalla ikäihmisten sielunelämää, suhtautumista elettyihin asioihin, vanhuuteen ja väistämättä myös tulevaisuudessa häämöttävään kuolemaan.
Kiinnostavaa romaanissa oli se, että vaikka ikävuosia on harteilla jo kahdeksankymmentä ja elämässä on nähty yhtä ja toista, on ihmisluonto silti pohjimmiltaan melkoisen muuttumaton, esimerkiksi kanssaihmisten huomio ja hyväksyntä ovat edelleen yhtä tärkeitä. Huomionarvoista romaanissa on myös se, että tarinan pääpaino on nimenomaan vanhusten nykyhetkessä. Useinhan romaaneissa, joiden keskiössä on vanha ihminen, kerronnan pääpaino on takautumissa, muistoissa. Vai tuleeko kenellekään mieleen vastaavanlaisia vanhuuskuvauksia?
Kuortin blogi 
Tuopa Yötähti kirja pitää yrittää löytää seuraavaksi kirjastosta. Ystäväporukalla kun usein vitsailemme, että asetumme sitten vanhoina johonkin suureen taloon asumaan. Siitähän voisi saada ideoita tulevaisuuteen. Nyt luen Huvstedin Lumous-kirjaa, Lankakaupan tyttöä, Virginia Woolfin elämänkertaa ym. Hyvää Uutta Vuotta!
Helena: No sittenhän Yöntähti on sinulle oiva lukuvalinta! :) Istanmäki kirjoittaa lopulta ehkä liiankin kepeästi minun makuuni, mutta tämä teos oli tosiaankin nimenomaan tuon aiheensa ja näkökulmansa puolesta kiinnostava.
Husvedtiin pitäisi itsekin jossakin vaiheessa tarttua. Ja Woolfia on tullut paljon luettua (ja se kuuluukin klassikoista suosikkeihini), mutta elämäkertaa ei, ehkäpä jossakin vaiheessa…
Hyvää uutta vuotta sinulle myös! :)
Eeva Kilven Unta vain.
Kirjastotäti: Kiitokset vinkistä kollega! Tuota Eeva Kilven teosta en olekaan lukenut, täytynee pistää lukulistalle! :)
Sopii lukulistalle hyvin. Kilpi pöllyttää tehokkaasti käsityksiä vanhijen ihmisten seksuaalisuudesta ja rakkaussuhteista.
Minulle tulee mieleen Tove Janssonin Aurinkokaupunki. Ei se välttämättä ole samantyyppinen, mutta kuvaa vanhojen ihmisten nykyisyyttä seniorien kaupungissa jossain Amerikassa. Tove Jansson kuvaa raadollisestikin vanhusten arkea, mutta omalaatuista huumoria unohtamatta.