Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘kustantamot’ Category

Tunnetteko jo vuonna 1988 perustetun piskuisen kustantamon nimeltä ai-ai? Sen julkaisemien kirjojen kannessa on pieni etana ja teksti ”Lue vähemmän”? Ai-ai:lta on tullut ulos myös Herman Melvillen novelli Bartleby. Novellin nimikkohenkilö työskentelee newyorkilaisessa lakiasiaintoimistossa kirjurina. Hän on nukkavieru ja hiljainen, mutta ahkera ja tunnollinen työntekijä. Absurdi huumori pulpahtelee esiin novellin näennäisen pintatason alta minä-kertojan, toimiston johtajan, kuvaillessa Bartlebyä ja muita työntekijöitä, lempinimiltään Piparia, Kalkkunaa ja Näykkiä. Jokaisella heistä on tapansa ja tottumuksensa: Näykki paiskoo vatsavaivojen kourissa huonekaluja, Kalkkuna hermoilee iltapäivisin niin, että sotkee lopulta kaikki paperit musteella ja Piparin tehtävänä on vain hakea kaupasta kaikille pipareita. Miten ”kirjastotädin” kävisi tässä seurassa?

 

Eräänä päivänä toimiston johtaja, pyytää Bartlebyä käymään läpi pinon asiakirjoja, ja tämä vastaa odottamattomasti: ”mieluiten en”. Johtaja tietenkin äimistyy, mutta ei nosta asiasta suurta meteliä. Henkilöasetelmat kääntyvät nurin päin: pomo alkaa hyysätä entistä hyvää työntekijäänsä. Henkilöhahmojen omituisuuksia sanatarkasti kuvaavasta kerronnasta ja täsmällisestä ilmaisusta syntyy koominen, miltei aseistariisuva sävy. Pomon tivatessa ”Miksi te kieltäydytte?”, Bartleby vastaa rauhallisesti: ”Koska jätän sen mieluummin tekemättä”. Tilanne toistuu ja toistuu. Bartleby kieltäytyy kopioimasta, menemästä toiseen huoneeseen, toimittamasta asioita, vastaamasta kysymyksiin ja lopulta pomon ehdottamista uusista työpaikoista. ”Sellaiset ovat niin ahtaita paikkoja”, hän vastaa. Kenen tahansa muun ollessa kyseessä pomo olisi varmasti oikopäätä raivostunut ja paiskannut työntekijän pellolle. Nyt hän tyytyy miettimään voisiko siirtää toimistonsa toiseen paikkaan Bartlebyä auttaakseen. Bartlebyssä on jotakin oudosti liikuttavaa ja hämmentävää. Lukijaa ällistyttää ja ihastuttaa ylätyylinen ilmaus ”Mieluiten en”. Eikö meistä jokainen haluaisi joskus vastata niin? Tai toisaalta uskoa, että kaksi kertaa kaksi on ”mieluiten ei neljä”? Ihmisillä on yleensä halu tehdä jotain, mitääntekemätöntä outona tai kylähulluna. Kuka on siis tämä hellittämätön kopisti, hiljainen tyhjänpuhuja, pelkkä kohiseva simpukankuori?

 

Ajatukset Melvillen novelliin vei itse asiassa eräs asiakas – kuinkas muuten – jolle en olisi ikinä hennonut sanoa Bartlebyn sanoin ”Mieluiten en”. Hän kiersi itsepalveluautomaatin kaukaa ja tuli tiskille pyytäen, että saisi hetken rupatella jonkun kanssa samalla, kun palauttaa kirjansa. Rouva kertoi, että oli jo miltei päättänyt jättää kirjastossa asioinnin lopullisesti, koska ei viime kerralla ollut saanut henkilökohtaista palvelua. Niin, Bartleby olisi varmaan asiakkaan kanssa samaa mieltä. Hän kun ei kopistinakaan suostunut pakkotahtiseksi tietoautomaatiksi.

 

 

lue_vahemman_logo2

Mainokset

Read Full Post »