Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘kirjasto’ Category

Kirjaston avoimesta ikkunasta kantautuu ruohonleikkurin ääni. Voiko kesäisempää tuoksua ollakaan kuin vastaleikatun ruohon tuoksu! Tuleepa ihan mieleen nuoruuden kesätyöpestit hautausmailla… Oravia, aurinkoa  ja lintujen laulua, rupattelua työkavereiden kanssa haravoinnin lomassa ja tietysti ruohonleikkaamista. Näin kalpeana sisätyöläisenä muistelen kaiholla sitä rusketusta! Vaikka aika tosin taitaa kullata muistot, kyllähän sitä ruohoa piti sadepäivinäkin leikata, kun niljaiset ruohonkorret täplittivät kumisaappaat vihreiksi ja sadetakin kainalossa oli reikä…

Mutta nostalgia sikseen! Kalvakka sisätyöläinen keskittyy nyt näihin kirjaston seinien sisäpuolella tapahtuviin asioihin (vielä pari tuntia ainakin). Tämän päivän yleisin kysymys taitaa kuulua: ”missä teillä on matkaoppaat?”. Kesä-aikaan matkaopashyllyn kirjat vaihtuvat tiuhaan tahtiin, ja viime tingan kyselijöitäkin riittää: nuori tyttö sandaaleissaan tiedustelee suomenkielistä Prahan matkaopasta, mutta kone näyttää että joka ikinen kirjastomme opus aiheesta on lainassa, lukuunottamatta yhtä englanninkielistä. Pahoittelen ja ehdotan varaamista, mutta tyttö ilmoittaakin että lento lähtee jo tänään!  Onko matkustuskulttuuri huomaamattani muuttunut noin paljon, vai ovatko nykynuoret vain niin huolettomia? Minusta matkan suunnittelu on yksi osa matkustamisen viehätystä, yleensä lainaan matkaoppaat jo hyvissä ajoin ja tutustun kaikkeen mahdolliseen mitä kohteesta löydän. Mutta kukin tyylillään…

Asiakkaiden välissä haeskelen vastauksia Igs-verkkotietopalveluun tulleisiin kysymyksiin ja lueskelen samalla kollegoiden vastauksia. Erityisen kiinnostavalta tämän päivän vastaussaldossa vaikutti kysymys Inarinjärvessä mahdollisesti joskus eläneistä hylkeistä! Käykääpä lueskelemassa ja kartuttamassa tietämystänne mitä ihmeellisimmistä asioista!

Advertisement

Read Full Post »

Kokoushuoneessa porisee. Ison pöydän ympärille on istahtanut kaksitoista rouvaa, he ovat lukupiiriläisiä, eläkeläisiä. Minusta tuntuu, että me olemme myös ystäviä, sellaisiksi kuluneen vuoden aikana välit ovat muodostuneet. Keitän aina ison termoskannun kahvia, joskus kaksi. Aina syödään keksejä tai jos on aihetta juhlaan niin myös pullaa. Termospullo laskee puheensorinan lomaan törähdyksiä, joku nauraa.

Kun toissakesänä huhuilin kirjaston asiakkaita lukupiiriin, laitoin yhden aanelosen kirjahyllyn päälle ja ajattelin, että hyvä jos muutama edes huomaa lapun. Kiinnostuneita vastauksia tuli neljäkymmentä, nyt lukupiireissä on yhteensä kaksikymmentä ihmistä. He ovat lähes kaikki seniorikansalaisia ja naisia. Toivottavasti piireissä on kivaa, miksi he muuten siellä toisaalta kävisivät ja toisivat ystävänsäkin, mutta minun täytyy kyllä sanoa, että minulla on tosi kivaa.

Ihan alusta asti kerroin piiriläisille, etten aio olla mikään kirjallisuusanalyytikko ja luennoitsija, eikä kenenkään muunkaan tarvitse. Se parituntinen, jonka yhdessä kirjoja puiden vietämme, on rento ja vapaa, ja jokainen saa käsitellä kirjan miten haluaa. Jokainen saa olla äänessä vähän tai enemmän, ja jos kirja on aiheuttanut hepulin, senkin saa ronskisti ilmaista. Keskustelut ovat velloneet piireissä äänekkäinä ja kiihkeinäkin, eikä naurun remakoilta ole vältytty kertaakaan.

Olen tyytyväinen siitä, etten saa suun vuoroa vilkkaiden rouvien seurassa. Olen huomannut, että ihmisillä on kova puhumisen tarve. Kenellä on aikaa kuunnella? Haluaako kukaan? Olen oppinut tässä porukassa elämästä ja kirjoista enemmän kuuntelemalla kuin monesta kirjasta lukemalla. Lukupiiriläiset ovat lukukokemuksensa lisäksi kertoneet hyvinkin avoimesti itsestään ja elämästään, traagisiakin asioita. On ollut ihana huomata miten toiset komppaavat ja lohduttavat. On ilo nähdä jotain aitoa ja rehellistä. Yksi piiriläinen sanookin kokoontumisiamme ilmaiseksi terapiaksi. No olkoon, vedän lukupiiriterapiaa – hoidun itse siinä sivussa.

Read Full Post »

Tämä on taas yksi niitä päiviä kun eväät unohtuvat kotiin keittiönpöydälle, lyijykynät putoilevat hyppysistä, tietokone jumittaa ja asiakkaat etsivät aivan toisia kirjoja kuin mitä ensi kuulemalta luulen. Ja tietenkin onnistun vielä pudottamaan jugurttia (jonka jalomielinen kollega on eväättömälle omistaan tarjonnut) vastapestylle lempineuleelleni…

Mutta onneksi on vapaa viikonloppu edessä! Haaveilen jo iltalenkistä puistossa, jossa tuoksuu syksy: keltaiset lehdet ja märkä maa, kaupunkikoirien kuraiset käpälät. Ja Bestseller-hyllystä poimittu Joel Haahtelan Lumipäiväkirja (Otava, 2008) odottaa laukun pohjalla lukijaansa…

Read Full Post »