Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘arki’ Category

Onko tämä kevät?

Perjantai-iltapäivä, mutta silti istun täällä työkoneellani. Miksiköhän ei edes kotiinlähtö innosta? Katson ikkunasta ulkona rämpiviä läpimärkiä ihmisiä, heidän ympäri kääntyviä sateenvarjojaan, bussien roiskimaa vesivyöryä, ja liikennemerkkejä, jotka heiluvat tuulessa kuin viimeistä päivää. Jos jotain hyvää pitää tästä koiranilmasta keksiä, se voisi olla se, ettei minun tarvitse pestä ikkunoita tänään, kuten olin suunnitellut.

Olen muutenkin viimeaikoina höyrynnyt kuin tuulispää ympäri maailmoja, päivitellyt nettisivuja, pitänyt lukupiirejä, lukenut, vinkannut ja kuin huomaamatta on lumi sulanut maasta ja aamut kirkastuneet. Kevät on toisille uutta luovaa aikaa, ihmiset innostuvat ja puuhaavat kaikenlaisia rästitöitään kasaan. Minä koen kevään jotenkin uuvuttavavana. Kaikki työt on saatava päätökseen ja avoimet langanpäät on saatava solmittua ennen kesän lomia (joita tietenkin odotan innolla!) ja valo paljastaa vielä kohmeisen valjun tunnelman, mikä on talven jäljiltä näkyvissä. Sen verran olen kuitenkin tsempannut ja rutistanut itsestäni irti, että olen tehnyt päätöksen jättää hyvästit teille, lukijani. En suinkaan aio paeta mihinkään maan uumeniin, mutta aion omistautua ansaittujen lomieni jälkeen selvittelemään sukulaisteni välistä sotienaikaista kirjeenvaihtoa, tulkita heidän käyttämäänsä salakieltä sekä digitoida ja arkistoida valtavan määrän vanhoja valokuvia. Eikö olekin kirjastotätimäistä? :)

So long siis, ystäväiseni ja lukijani! Se on sitten tässä.

Read Full Post »

Jos nykyään kutsuu kotimaista kirjailijaa realistiksi, pidetään sitä samana kuin pahin haukku. Onko realismista tullut tylsyyden synonyymi? Tiskiharja ja ruislimppu ovat monista uusista fantasiakokeiluista ja kuvaryöpytyksistä kaukana. Onko uusi kirjailijapolvi sitä mieltä, että realismi kuuluu museoon?

Tutkija Riikka Rossi tarttuu kuitenkin rohkeasti tähän ”kellastuneeseen” aiheeseen. Hän käsittelee juuri ilmestyneessä teoksessaan Särkyvä arki realismin ja naturalismin syntyä Suomessa sekä sen suhdetta ajan ranskankieliseen kirjallisuuteen. Naturalismin ja realismin keinoin asetettiin yhteiskunnallinen todellisuus ja taide läpinäkyvään suhteeseen. Sankarikertomusten sijaan kirjallisuuden aiheita olivat rappio, sairaus, kuolema, eriarvoisuus, avioliiton ja perheonnen särkyminen, naiskysymykset yms.

En ota uskoakseni, että realismin tai naturalismin ohjelma joutaisi tunkiolle. Sen keskiössähän oli modernisaation synnyttämä tarkoitukseton, tukahtunut ja rappiollinen elämä. Minusta olisi kiinnostava kuulla, mitä realismin edustajat, mm. Maria Jotuni, Maiju Lassila, Minna Canth tai vaikka Maila Talvio nykykirjallisuudesta lausuisivat. Minkälainen ajan henki läpäisee nykykirjallisuuden? Olemmeko ns. vieraantuneet todellisuudesta? Onko naisen asema parantunut sitten 1880-luvun? Entä mikä on tavaran asema? Millaiselta vaikuttaisivat teknistyneen maailmamme lainalaisuudet? Mikä on työn merkitys tänä päivänä?

Särkyvä_arki_kansi.ai

Read Full Post »

Hesarissa kirjoitettiin eilen anarkistimartoista ja siitä kuinka he menivät mustikkaan, eli Sipoonkorven marjametsiin. Olen usein miettinyt, että mikä yhdistää martan ja kirjastotädin ? Yhtymäkohtia marttojen ja kirjastotätien väliltä voi löytää helposti. Martat olivat aikanaan järjestöä perustaessaan aikaansa edellä, tosin eri saralla kuin kirjasto, naisten aseman parantamisessa. Martat yhä edelleen edistävät ekologisia, eettisiä ja sivistyksellisiä arvoja ihmisten arjessa, teemat vaihtuvat vuosikymmenien mukaan, milloin keskitytään talouteen ja koneistumiseen, milloin terveyteen ja milloin kehitysyhteistyöprojekteihin. Sekä kirjastot että marttayhdistykset haluaisivat olla kuin nykyaikainen kylän kaivo, jonne kokoonnutaan, ikään, asemaan, uskontoon tai ulkonäköön katsomatta, jakamaan terveiset, tarinat, tiedot ja taidot. Mutta ovatko martat marttuudestaan hitusen ylpeämpiä kuin kirjastotädit? Vai ovatko marttojen tilalle astuneet blondit?

Anarkistimartat on vuonna 2007 rekisteröity yhdistys ja se toimii Uudenmaan Marttojen alueella. Yhdistyksen toiminnassa on eri tavoin mukana noin 50 ihmistä.  Se sai oikeastaan alkunsa nimestä: anarkistimartat, miten loistavasti siinä yhdistyy kaksi eri suuntiin halkovaa perinnettä, joita ei aivan ensimmäisenä toisiinsa tulisi yhdistäneeksi, esiliinat ja kapinaliput. Naisperinteen lujuus, pullantuoksu ja parhaimmillan sillanrakentajuuteen yltävä pehmeys sekä maailmanparannuksen kriittisyys, räväkkyys ja vapautuneisuus – hmm, tästähän voi syntyä jotakin vielä parempaa kuin villasukat! No, vuonna 1899 Marttojenkaan perustaminen ei ollut läpihuutojuttu, silloinkin tarvittiin ripaus anarkismia. Yhdistyksen säännöt ja tarkoitus menivät tarkistettaviksi aina Pietariin saakka, jotta varmistuttiin siitä, ettei uusi järjestö ole uhka ”vallankahvalle” (Marttaliitto täyttää muuten tänä vuonna 110 vuotta). Voisimmeko me kirjastotädit buustata imagoamme liittämällä tätiyteen anarkisti-etuliitteen? Ja miten silloin anarkismimme määrittelisimme? Vai olisiko hyvä vaihtoehto kirjastoblondit? Silloin meillä ainakin olisi lupa esittää tyhmiä kysymyksiä, joita itsekriittisyydestään kuuluisa ammattikuntamme välillä kaipailee.

Anarkistimartoille anarkismi merkitsee: ”eri ihmisryhmien ja sukupuolten keskinäistä tasa-arvoa, hierarkioista ja rakenteellisesta väkivallasta vapaata ihmisarvoista elämää, kulttuurin ja ilmaisun vapautta ja moninaisuutta, sekä ihmisten keskinäistä positiivista yhteiseloa sopusoinnussa luonnon kanssa. – Anarkistimarttojen toiminnan tavoitteena on puolustaa pehmeitä, lujia arvoja maailman arkisessa todellisuudessa. Anarkistimartat vaativat ihmisoikeuksien, kansanvallan ja sananvapauden toteuttamista sekä eettistä ja ekologista tuotantoa ja kulutusta. Anarkistimartat edistävät kansainvälisesti ja Suomessa naisten monikulttuurisia verkostoja. Anarkistimarttojen toiminta on konkreettista ja perustuu todellisuuteen.”

Kuten Hesari kirjoittaa: ”Kaikki tehdään ilon kautta ja kiireettä. Anarkistimartat haluavat langettaa lumouksen arjen ja kotielämän ylle, opettaa ihmisiä nauttimaan luonnosta ja sen antimista”. Kuulen kuinka mustikat putoilevat sankojen ja korien pohjalle, ehkä suut ja sormenpäät värjäytyvät violeteiksi, onko se anarkismin väri? Anarkistimarttojen toiminnassa on muuten mukana ainakin kaksi kirjastonhoitajaa.

 Jos haluat liittyä anarkistimarttoihin, lähetä viesti osoitteeseen:
anarkistimartat(ät)gmail.com

 Anarkistimarttojen blogi löytyy osoitteesta:
http://anarkistimartat.blogspot.com/

 Ja Marttojen toimintaan voi tutustua osoitteessa:
http://www.martat.fi/

mustikka

Read Full Post »

Lomalta terveisiä

Pikainen pyrähdys maaseudun kylmästä ja sateisesta lomarauhasta kaupungin sateeseen. Pari päivää on nyt vietetty koneen ääressä ihmettelemässä blogeja, hoidettu sähköposteja ja suunniteltu kirjakassin sisällön vaihtamista. Se ilo koleissa säissä on, että lukeminen sujuu.

Jos asia ei ole vielä tullut lukijoilleni selväksi, niin kerrottakoon, että harrastan intohimoisesti kirjapuhetta ja erilaiset kirjasuosituslistat ovat minusta mitä hauskinta luettavaa. Kirjailija Juha Siron blogista Mitä tapahtuu todella löysin kiinnostavan proosalistan. Taidanpa raapustaa listasta muutaman nimen paperille ja singahtaa lähikirjastoon. Olisikohan siellä esimerkiksi Sininen päiväpeite?

Read Full Post »

Juhannus

Varsin vilskeisen viikon jälkeen on aika pakata kirjakassi ja perhe autoon ja lähteä maaseudun rauhaan, järven rannalle.  Suunnitelmissa on maata vain laiturilla (jos nyt sää sellaista sallii) ja katsella ohitse uivia sorsapoikueita – sekä tietysti lukea. Juhannuksen aikaan ajattelin syventyä ainakin Katja Ketun Hitsaajaan ja ehkäpä myös Edgar Allan Poen Koottuihin kertomuksiin. Hyvää juhannusta kaikille!

Read Full Post »

On kesä vain

Aamulla hyllyttäessäni runoja, osuu käsiini Maila Pylkkösen kokoelma, On kesä vain (Otava, 1977). Nimi on sen verran houkutteleva, että päätän ottaa kirjan ruokatuntilukemisekseni läheiseen puistoon, jäätelötötterön kera (minttua, tietysti!). Enkä voi olla siteeraamatta Pylkköstä tässä:

”Kesä alkaa.
Voikukat kukkivat,
isot alueet jo höytypalloina.
Suuret koivut ovat täydessä lehdessä.
Laaja taivas on aurinkoa täynnä.”

En tiedä Pylkkösen suhteesta koiriin, mutta minulle tulee tästä runosta jotenkin mieleen siskon fieldspanieli, joka mökille päästyään kirmaisi vapaudenriemussaan niityn poikki niin että voikukkahöytyvät pölisivät korkealle ilmaan, kaikkialle. Sitä kerrostalokoiran riemua!

Read Full Post »

Kirjaston avoimesta ikkunasta kantautuu ruohonleikkurin ääni. Voiko kesäisempää tuoksua ollakaan kuin vastaleikatun ruohon tuoksu! Tuleepa ihan mieleen nuoruuden kesätyöpestit hautausmailla… Oravia, aurinkoa  ja lintujen laulua, rupattelua työkavereiden kanssa haravoinnin lomassa ja tietysti ruohonleikkaamista. Näin kalpeana sisätyöläisenä muistelen kaiholla sitä rusketusta! Vaikka aika tosin taitaa kullata muistot, kyllähän sitä ruohoa piti sadepäivinäkin leikata, kun niljaiset ruohonkorret täplittivät kumisaappaat vihreiksi ja sadetakin kainalossa oli reikä…

Mutta nostalgia sikseen! Kalvakka sisätyöläinen keskittyy nyt näihin kirjaston seinien sisäpuolella tapahtuviin asioihin (vielä pari tuntia ainakin). Tämän päivän yleisin kysymys taitaa kuulua: ”missä teillä on matkaoppaat?”. Kesä-aikaan matkaopashyllyn kirjat vaihtuvat tiuhaan tahtiin, ja viime tingan kyselijöitäkin riittää: nuori tyttö sandaaleissaan tiedustelee suomenkielistä Prahan matkaopasta, mutta kone näyttää että joka ikinen kirjastomme opus aiheesta on lainassa, lukuunottamatta yhtä englanninkielistä. Pahoittelen ja ehdotan varaamista, mutta tyttö ilmoittaakin että lento lähtee jo tänään!  Onko matkustuskulttuuri huomaamattani muuttunut noin paljon, vai ovatko nykynuoret vain niin huolettomia? Minusta matkan suunnittelu on yksi osa matkustamisen viehätystä, yleensä lainaan matkaoppaat jo hyvissä ajoin ja tutustun kaikkeen mahdolliseen mitä kohteesta löydän. Mutta kukin tyylillään…

Asiakkaiden välissä haeskelen vastauksia Igs-verkkotietopalveluun tulleisiin kysymyksiin ja lueskelen samalla kollegoiden vastauksia. Erityisen kiinnostavalta tämän päivän vastaussaldossa vaikutti kysymys Inarinjärvessä mahdollisesti joskus eläneistä hylkeistä! Käykääpä lueskelemassa ja kartuttamassa tietämystänne mitä ihmeellisimmistä asioista!

Read Full Post »

Older Posts »