Edelliseen kirjoitukseeni jättämässään kommentissa Helen kiitteli, kun kerroin kirjastolaisten töistä. Olen tainnut ennenkin jotain asian vierestä kirjoitella, mutta palaanpa taas aiheeseen.
Aina joskus mietin miltä työmme näyttää ulospäin asiakkaille. Kuinkahan moni asiakas luulee, että kirjastolaisilla on kevyt sisätyö? Ei ole, vaikka sitäkin toki riittää.
Edellisessä kirjoituksessa mainitsemani punaiset pakkauslaatikot ovat niitä, joista kirjastolaisen aamuvuoro yleensä alkaa ja joihin iltavuoro päättyy ainakin pienissä ja keskisuurissa kirjastoissa, toisin kuin niissä isoissa kirjastoissa kuorman käsittelyyn eivät taida kaikki työntekijät osallistua. Laatikoissa liikutetaan aineistoa kirjastosta toiseen. Ja nykyisen HelMet-järjestelmän aikana liikuteltavaa riittää. Enää eivät asiakkaat joudu kiltisti odottamaan oman kirjaston aineistoa (kirjaa, levyä, DVD:tä), vaan varaus tarttuu ensimmäiseen vapaaseen kappaleeseen oli se sitten Helsingissä, Espoossa, Vantaalla tai Kauniaisissa.
Asiakkaiden etu tietää kirjastolaisille enemmän purkamis- ja pakkaushommia. Siinä missä aiemmin laatikoita saattoi pienehköön paikkaan tulla aamuisin pari, on keskimääräinen laatikkomäärä nykyisin viisi tai kuusi. Isojen kirjastojen vuoria en uskalla ajatellakaan, kahden käden sormet eivät riitä. Pelkkä purkaminen ei riitä, sen jälkeen joka ainoa kirja, levy, DVD ym. on palautettava ja jaoteltava omille paikoilleen: varaukset varaushyllyihin oikeisiin aakkosiin aakkostettuina, muut palautusaineistot omille palautushyllyilleen ja kotihyllyilleen. Ei muuten ole ihan nopea homma. Kuormanpurussa jos missä kirjastolaiset ovat kirjaimellisesti kirjavuorien varjoissa.
Aamulla otamme kuorman vastaan, päivän mittaan täytämme laatikoita muiden kirjastojen palautuksilla ja varauksilla, illalla varmistamme, että kaikki uloslähtevä aineisto on asianmukaisesti pakattu tarkoin eriteltyihin laatikoihin ja laatikot työnnetty oikeaan paikkaan kuormapoikia odottamaan.
Purkaminen ei ole kevyttä työtä. Kädet, niskat ja hartiat ovat kovilla. Jatkuva kirjojen ja levyjen käsittely käy ylipäätään käsien päälle hiiren käsittelyn lisäksi. Kirjastolainen ymmärtää kyllä, miksi vauvan ensimmäistä pinsettiotetta odotetaan neuvoloissa innokkaasti, otteen tärkeys tulee tässä työssä selväksi. Erilaiset kulumat ynnä muut vaivat lienevät aika yleisiä kirjastolaisilla. Hyllyttäminen on usein myös aikamoista jumppaa: kävelyä, kantamista, kyykkyyn-ylös, kurottamista, kirjojen tasaamista ja siirtämistä hyllyltä toiselle, kirjakärryjen työntämistä, täyttämistä ja tyhjentämistä. Käy muuten ihan työstä, uskokaa huviksenne. Tosin samalla kirjaston kokoelma tulee erittäin tutuksi, huonokuntoiset kirjat huomaa paremmin, hyllyjen siisteydestä ja luokituksenmukaisesta järjestyksestä tulee huolehdittua.
Eli jos aamulla kirjaston ovien auettua tiskin takana ei hymyilekään raikas, juuri työpaikalleen astuneen työntekijän perikuva, niin ei ihme. Hän on usein jo tehnyt päivän raskaimman kirjastotyön.
Itse aloitin käyttämään varaustoimintoa pari vuotta sitten ja lainaushistoriaan on 17-10-2007 alkaen kertynyt 722 riviä. Vähemmäksi olisi jäänyt, jos olisin bussilla kulkenut pitkin Helmet-aluetta. Eli kiitos työstänne, jos en ole tiskillä muistanut tarpeeksi leveästi hymyillä.
(Äsken tein taas muutaman varauksen kun löysin HelMet-kirjastojen halutuimmat nimekkeet (http://www.lib.hel.fi/fi-FI/helmet_halutuimmat/).)
Hei, Kaisa! Hyvä kun teet varauksia :), niinhän me kirjastolaisetkin teemme, muuten eivät uutuudet luettaviksemme tipahda. HelMet on tehnyt varaamisen helpoksi ja samalla HelMet on todellinen helmivarasto, sieltähän löytyy vaikka mitä uutta ja vanhaa mistä ei ole ennen kuullutkaan. Olen sitä kautta itsekin löytänyt kiinnostavia levyjä ja kirjoja – HelMetiä selailemalla ja varauksia tekemällä :) Oma suosikkini on Uutuuslista http://www.helmet.fi/ftlist*fin
Ja itseasiassa halvemmaksihan varaaminen tulee kuin itse hakea eri kirjastoista haluamansa aineisto: matkat maksavat (seutuliputkin ovat hävyttömän kalliita), bensaa kuluu jos ei polkaise pyörällä joka paikkaan. Joten varaaminen säästää luontoa, eikö?
Ajattelin kirjoituksellani hieman paljastaa mitä kirjaston ovien takana tapahtuu ennen avaamista, sitä kun ei tiskillä tule asiakkaille noin vain kerrotuksi. Lisäpaljastuksia Kirjastolaisten Salaperäisestä Työelämästä tulee varmaan lisääkin :)
Hei, hauskaa lukea aamutouhuista, vaikka itse samoja hommia teenkin.
Vielä ei helle koettele, mutta helteisimpään aikaan (jolloin ilmastointi menee juuri tietysti rikki) kannatamma kirjastossakin vaihtopaitaa eli siinä vaiheessa, kun asiakkaat saavat ovet auki, on uudelleen käyty suihkussa ja vaihdettu paitaa.
Ja katsokaapa kirjastohenkilökunnan kynsiä. Ei meinaa kestää kädet paperinkäsittelyä muovituksesta puhumattakaan. Käsineet auttaa, mutta joka hommassa ei niitäkään voi käyttää. Ja käsirasvapurkit löytyy joka huoneesta.
Arja-täti, samoin meillä. Käsivoidepurkkejä löytyy joka huoneesta keittiötä myöten ja kirjastotädit ja -sedät keskustelevat antaumuksella mikä voide on parasta: kosteuttava ja suojaava mutta imeytyy nopeasti eikä tahraa kirjoja. Suihku, ehdottomasti!
Aika fyysistä työtä kirjastotyö taitaa olla, vaikka onkin arvostetulla henkisellä alueella!
Helen, oletko koskaan miettinyt miksi kirjastolaiset ovat niin realistisia ja maanpinnalla liikkuvia? Juuri siksi, että henkisen työn lisäksi on tätä fyysistäkin ponnistelua, jota kirjojen käsittelyyn liittyy :)