Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Arkisto lokakuu, 2008

Marraskuu, kuukausista pahin tai ainakin synkin, on alkamassa toden teolla. Se, että on vähän alakuloa ilmassa, on ihan normaalia. Tuomas Enbusken luotsaaman tv-ohjelman Epäkorrektia!  ensimmäisessä osassa syksyn alussa lääkärit Antti Heikkilää myöten kertoivat mielipiteitään masennuksesta ja sen hoidosta. Myös Kauko Röyhkältä kysyttiin, onko hän ollut masentunut. Kauko vastasi, että ei ole ollut, vaikka armeijasta ja [...]

Lue kokonaan »

Kokoushuoneessa porisee. Ison pöydän ympärille on istahtanut kaksitoista rouvaa, he ovat lukupiiriläisiä, eläkeläisiä. Minusta tuntuu, että me olemme myös ystäviä, sellaisiksi kuluneen vuoden aikana välit ovat muodostuneet. Keitän aina ison termoskannun kahvia, joskus kaksi. Aina syödään keksejä tai jos on aihetta juhlaan niin myös pullaa. Termospullo laskee puheensorinan lomaan törähdyksiä, joku nauraa.
Kun toissakesänä huhuilin kirjaston [...]

Lue kokonaan »

Löytöjä

Tänään messupäivä kuluu antikvariaattiosastoa penkoessa. Voi mitä aarteita! Loppupäivästä olen kahden iki-ihanan klassikkorunoteoksen onnellinen omistaja, ensi painokset vieläpä: Eeva-Liisa Mannerin Tämä matka (Tammi, 1963) ja  Sirkka Seljan Taman lauluja (Wsoy, 1945).
“Taman onni asuu kuussa.
Kun kuu on täysi, Taman onnikin on täysi.
Huomenna ei ole enää kuuta.
Tanssi Tama. Huomenna ei ole enää Tamaakaan.”
(Sirkka Selja)

Lue kokonaan »

…ei ole yhtään mukava yhdistelmä. Aloitan kiertelyn aamulla kuuntelemalla Tuija Lehtisen emännöimää haastattelua, jossa Päivi Lukkarila ja Vilja-Tuulia Huotarinen kertovat hevoskirjoista ja musiikista. Otsan takana rumpusoolojen tahdissa laukkaavien ponien vauhtia hiljentävät kirjailijoiden Aku Ankka -tunnustukset: ankkalinnalaisista hahmoista Päivi tuntee hengenheimolaisuutta Touho-serkkuun, Vilja-Tuulia Pelle Pelottomaan ja Tuija haluaisi ehdottomasti olla Milla Magia. Omaa ankkahahmoani miettien aloitan [...]

Lue kokonaan »

Lumipäiväkirja (Otava, 2008) ahmaisee minut yhdeksi illaksi mukanaan, Joel Haahtelan melankolia ja lyyrisyys vetoavat, siitäkin huolimatta että mies toteaa kirjailijan toistavan samaa kaavaa kuin Perhoskerääjässä (Otava, 2006). Mitä sitten, intän vastaan vannoutuneena Haahtela-fanina. Tarina on eri ja henkilöt, muistojen kudos, keveys ja raskaus ovat kiehtovassa suhteessa, Haahtela tavoittaa elämisen ytimen, hetkellisyyden. Elämä on kohtaamisia, mitään [...]

Lue kokonaan »

Orava

Kahvihuoneen ikkunasta katselen syysmyrskyä pelkäämätöntä oravaa, se hyppelehtii nurmikolla sinne tänne, suussaan käpy tai tammenterho, vaikea erottaa näin kaukaa. Huolellisesti se kätkee kantamuksensa nurmikkoon, talven varalle, tai niin se varmasti ajattelee (jos oravat nyt ylipäätään ajattelevat), mutta muistaakohan se enää huomenna minne on aarteensa haudannut? Tulee ihan mieleen Tove Janssonin Taikatalven (Wsoy, 1957/2000) kovaonninen orava:
”- [...]

Lue kokonaan »

Tämä on taas yksi niitä päiviä kun eväät unohtuvat kotiin keittiönpöydälle, lyijykynät putoilevat hyppysistä, tietokone jumittaa ja asiakkaat etsivät aivan toisia kirjoja kuin mitä ensi kuulemalta luulen. Ja tietenkin onnistun vielä pudottamaan jugurttia (jonka jalomielinen kollega on eväättömälle omistaan tarjonnut) vastapestylle lempineuleelleni…
Mutta onneksi on vapaa viikonloppu edessä! Haaveilen jo iltalenkistä puistossa, jossa tuoksuu syksy: keltaiset [...]

Lue kokonaan »

Ystävän suosituksesta lueskelen Julio Cortázarin kirjaa Tarinoita kronoopeista ja faameista (Loki-kirjat, 2001), samalla kun nautiskelen harvinaisesta yksinolon hetkestä työpäivän jälkeen kun muu perhe on poissa kotoa, kupillisesta kahvia ja Domino-keksistä, vaikka linjoja kyllä pitäisikin vahdata… Teoksen tarinat ovat kirjallisten tyylien kiehtova sekamelska, toisinaan tekstit ovat silkkaa fantasiaa, toisinaan ne taas lähenevät asiatekstiä tai proosarunoa ja [...]

Lue kokonaan »

Jo pelkkä Pierre Bayardin teoksen nimi, Miten puhua kirjoista joita ei ole lukenut (Atena, 2008), havahduttaa pohtimaan omaa suhdetta kirjoihin. Nuorena olin hyvin tunnollinen lukemiseni suhteen, kirjaa ei koskaan saanut jättää kesken, jos sen kerran oli aloittanut, osoittautui se sitten miten puuduttavaksi hyvänsä. Tylsien kohtien yli ei myöskään sopinut hyppiä, vaan teos oli luettava sanasta [...]

Lue kokonaan »

 

Vaikuttaa siltä, että Nobel-palkinnon myöntäminen J.M.G. Le Cléziolle on muualla kuin Ranskassa herättänyt enemmän ymmärtävää nyökyttelyä kuin raikuvia suosionosoituksia. Valinta oli ehkä kuitenkin pienoinen yllätys, ennakkoveikkauksissa laukkasivat ihan toiset hevoset. Yhdysvalloissa ollaan lisäksi ärsyyntyneitä Akatemian sihteerin Horace Engdahlin ennakkolausunnoista, joissa hän syyttää amerikkalaista nykykirjallisuutta liian itseriittoiseksi, liikaa amerikkalaisesta populaarikulttuurista ammentavaksi. Väitteestä on virinnyt vilkasta keskustelua [...]

Lue kokonaan »

Vanhemmat artikkelit »